26 December 2011

Katsaus vuoteen 2011

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Niitäkin tuli muutama, sanottakoon pari luokkatoveria ja toinen suomalaistyttö Dresdenistä. :)

2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
- Aika paljonkin, muutin toiseen maahan ja samalla yksin, aloitin harrastamaan joogaa, hoitanut paljon asioita yksin, kuvannut keikkoja, aloittanut blogin... Lista on aika pitkä.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä vain.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Aika paha. Kouluunpääsy, keikkaviikonloppu Roban kanssa, Emman ja Annin vierailu, muun muassa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En ole.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
 - Varmasti on tullut aikuistuttua taas hieman muuton jälkeen.

7. Oletko oppinut uusia taitoja?
- Paremmin saksaa.
  
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- Enpä minä semmoisia...

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En.

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei ainakaan minulle kukaan todella läheinen.

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.

13. Missä maissa kävit?
- Saksa taitaa olla ainoa paikka, missä nyt on tullut käytyä.

14. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Aloittaa tankotanssin (jonka aloitankin), olla aikaansaavampi ja ahkerampi koulun suhteen.

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
- Varmaan 13.8.

16. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Muutto eri maahan todennäköisesti.

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Kaikenlainen saamattomuus ja stressaus, työttömyys

18. Kärsitkö vammoista?
- En oikeastaan.

19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- En enää edes muista, mitä alkuvuodesta ostin, mutta huonekaluja ja juttuja asuntoon ja marsut.

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
-Roban ja omien vanhempien, koska he auttoivat paljon muutossa. Myös Roba saa oman osuutensa kiitoksista.

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Aina välillä sen erään henkilön.. Ilo ja ahdistus kulkevat valitettavan tiukasti käsi kädessä.

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Alkuvuodesta varmaankin vaatteisiin ja sellaisiin, myöhemmin huonekaluihin, vuokraan, muihin kuluihin ja ruokaan.

23. Mistä innostuit eniten?
- Monista jutuista, vaikea sanoa, että mistä ylivoimaisesti eniten.

24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- En nyt ainakaan surullisempi.

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Lihavampi.... aargh. :D

26. ...rikkaampi vai köyhempi?
- Liian paljon köyhempi, mikä ketuttaa.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Nauttinut elämästäni ja luottanut itseeni.

28. ...entä vähemmän?
- Laiskotellut pelkästä saamattomuudesta.

29. Miten aiot viettää joulun?
- Iskällä koristelin kuusen ja olin äidillä, syötyä tuli taas yli äyräiden.

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Noh pari pöljää juttua vain. :D

31. Rakastuitko vuonna 2011?
- Sama henkilö vuodesta 2008 :)

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtään

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Game of Thrones

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Tulen ja jään laulu-sarja

36. ...entä musiikillinen löytö?
- Triptykon

37. Mitä halusit ja sait?
- Opiskelupaikan

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Työpaikkaa

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Hmmm. Taken!

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Oikeana syntymäpäivänä kävimme syömässä ja muutama päivä myöhemmin pidin synttärijuhlat kavereille.

41. Ketä kaipasit?
- Robaa, perhettä ja parhaita ystäviä

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Itsekuri, kaverit, Roba

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Olisin saanut työpaikan.

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2011?
- Aika samaa rataa kuin ennenkin, aavistuksen tylsä omaan makuun ja haluaisinkin tyylistäni taas hieman kiinnostavamman.

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Ööhm. Enpä osaa nimetä ketään erityistä. Sain Moonsorrow'n Villeltä plekun. :D
46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2011.
- Asioilla on tapana järjestyä.

47. Vuodelle 2011 sopivat lyriikat?
Jos et tunne itseäsi pimeässä
Et tiedä mitä kuulet hiljaisuudessa
Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet 
Sanat vuosilta ennen syntymäämme
Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet 

Kun tuhannet silmät meitä tuijottavat 
Niiden suuntaan kääntyvät päämme 
Kohdatkaa muinaiset! 
Muinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten 
Ja syntyy itse uudelleen 
Kun taivas aukenee ja kastelee maan 
Juurtuu kiveen puu jokainen 
Niin kaatuvat seinät linnoitusten 
Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit 
Ruostuvat koneet ajan edestämme päättyneen
Jäävät pohjaan laivat unohtuneet 

Ja jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen
Hetkessä pyyhkiytyvät vuodet tuhannet 

Palaavat maahan pyhät kirjoitukset 
Kohdatkaa muinaiset!
Kohdatkaa uusi maailma!


Moonsorrow - Muinaiset


Vuoteen 2012 suunnataan vieläkin positiivisemmin mielin!

23 December 2011

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille lukijoille!

Palaillaan pian, kun saan oman läppärin! :)

18 December 2011

Oi aika, minne sä häviät..

Kirjoittelu on jäänyt taas supervähälle, kiitos vain koulun, joulutohinoiden, yleisen kiireen ja väsymyksen sulostuttaman lopun vapaa-ajan. Paljon muita juttuja olen tosin onneksi saanut hoidetuksi, ja joulustressikin alkaa olla omalta osalta takana päin. Piparkakkuja haluaisin vielä kyllä leipoa, mutta sen voin tehdä sitten vähän ennen jouluakin.

Mitäkö olen parina viime viikkona tehnyt?
- koulua, koulua ja vielä vähän lisää koulua
- väsännyt ja kirjoitellut joulukortteja
- ostellut ja tuunannut joululahjoja
- hoitanut ärsyttäviä juoksevia asioita
- värjännyt tukkaa
- käynyt keikoilla, ja oli muuten mahtavat keikat kummallakin bändillä!
- hoitanut marsuja ja siivonnut
- matkustanut viikonloppuna Roban luo

Tuossa taisi olla merkittävimmät tiivistettynä, jotka tulivat mieleen. Kirjoitan tätä tekstiä nyt Roban koneelta, eikä minulla taida olla juuri kuviakaan mihinkään ladattuna, joten tämä merkintä jää nyt tällaiseksi tylsimykseksi. Pienenä informaationa vain, että kyllä minä tätä vielä päivitän, jos jostain vain aikaa repisi! Torstaina minulla kuitenkin alkoi LOMA, jonka tarpeessa aloin kipeästi olla, ja joka toivottavasti tarkoittaa sitä, että ehtisin täälläkin hieman useammin päivitellä.

Nyt menen katsomaan 18. jakson The Joulukalenteria ja autan Robaa tämän läävän siivoamisessa... Kohtahan minä tulen Suomessakin käymään. :) Palailen noihin juttuihin vielä vähän myöhemmin.

2 December 2011

Pojat ovat tulleet kotiin




Siinä ne nyt ovat - uudet talvikenkäni. ♥ En kirjoitellutkaan eilen, kun meni niin pitkään koulujuttujen kanssa ja oli jo turhan pimeäkin, ettei kuvien ottamisestakaan olisi tullut yhtään mitään.
Nämä popot bongasin Ebaysta ja olen kauppaan kaikin puolin 110% tyytyväinen. Olin yllättynyt, miten hyvässä kunnossa kengät olivatkaan, vaikka myyjän mukaan kyseistä paria ei saa enää New Rockin omasta kaupastakaan, ja kengät ovat tähän päivään asti olleet kuitenkin käytössä. Hiton hyvin on omistaja kyllä kenkiänsä pitänyt, ja minä kustansin näistä muutaman vaivaisen kympin. Kerrankin mahtava löytö! :)

Olen taas viime aikoina innostunut kirjeenvaihdosta, ja pöydälläni odotteleekin vastausta uusimman kirjeystäväni kirje. 

 
Muutoin kirjoittelen ainakin tähän mennessä vielä vain enimmäkseen suomalaisten kavereideni kanssa, mikä onkin hyvä tapa vaihtaa kuulumisia, jos olemme kovin harvoin samaan aikaan koneella. Siinä on samalla mukana nostalgiaa niiltä ajoilta, kun ei viestitelty mesen kautta, vaan kirjoitettiin kirjeitä jopa useamman kerran kuussa. Harva asia onkaan sen tunteen voittanutta, kun vittumaisen päivän jälkeen kotona postilaatikkoa tyhjentäessä siellä onkin normaalista poiketen kirje. Mieliala kohenee huomattavasti. :) Löytyykö lukijoista kirjeenvaihtajia?

Mutta nyt suursiivous jatkukoon! Robakin on täällä jo muutaman tunnin päästä.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

1 December 2011

Joulukuun ensimmäinen

Ja sehän tarkoittaa aivan selkeästi...


...The Joulukalenteri-kauden alkamista!

Paras joulukalenterisarja ikinä. Täällä Saksassakin voin nyt tämän dvd:n ansiosta sarjaa seurailla, hähää. Näkyykö sarja Suomessa taas televisiosta?

Muutoin päivä on mennyt taas koulun merkeissä, ja parhaillaan täällä on meneillään jonkinasteinen suursiivous ennen kuin pitää taas tepastella koululle. Kirjoitan illemmalla varmaan taas lisää, posti on nimittäin tänään tuonut minulle jotain kivaa, mutta naapuri, jolla paketti on, ei ainakaan viimeksi ollut paikalla, kun kävin oven takana häiriköimässä. Jotenki taas noloa mennä sinne oven taakse norkoamaan kun tämä taitaa nyt olla kolmas paketti viikon sisään, jonka ovat vastaanottaneet puolestani sillä välin, kun olen ollut koulussa... Noh, ei kukaan ole heitä siihen pakottanutkaan. :D

30 November 2011

Turhaakin turhempi postaus

Tällainen on kiertänyt monissa blogeissa, joten päätinpä "tylsyyteeni" tehdä kyselyn itsekin. Aivan kuin ei olisi tärkeämpää tekemistä...

10 Bändiä, joista pidän

Moonsorrow
Triptykon
Verjnuarmu
Tenhi
Månegarm
Carpathian Forest
Forgotten Tomb
The Birthday Massacre
Hedningarna
Faun

9 mielipuuhaani

nukkuminen
syöminen
valokuvaus
tanssiminen
pusuttelu
kivojen tyyppien kanssa hengailu
filosofointi
musiikin kuuntelu
dataus

8 asiaa pöydälläni

kirje ja postikortti
sormukset
kuva minusta ja Robasta
kännykkä
punainen pikari missä pari kuivattua ruusua
näyttö
kaiuttimet
tulostin

7 tärkeää tavaraa

kotiavaimet
tietokone
kamera
Robalta saatu kaulakoru, joka on aina kaulassa
sänky
cd-levyt
kirjat

6 viimeisintä tekstiviestin lähettäjää

iskä
Roba
äiskä
Sonia
Milla
Sergii

5 asiaa, joita odotan

perjantaita
ja oikeastaan koko viikonloppua
lomaa
joulua
suomalaisten tuttujen näkemistä

4 mieliväriäni

musta
punainen
sininen
lila

3 luonteenpiirrettäni

itsepäisyys
rehellisyys
herkkä

2 asiaa, joita aion vielä tehdä tänään

läksyt
nukkua

1 asia, jota rakastat

läheiset ihmiset

Joulukoristeherutus




Sainhan minä tähänkin luukkuun taiottua hieman joulutunnelmaa. :) Kiitokset äiskälle, joka iskän mukana laittoi Suomesta minulle hieman joulukoristeita tuliaisiksi mukaan. Sain myös hartaasti kaivatun Fazerin suklaajoulukalenterin omnom. ♥ Kyllä nyt kelpaa, monella ei ole tällaisessa pikkukämpässä edes tämän vertaa joulukoristeita.
Tuon ensimmäisen kuvan kynttelikön ostin paikallisilta joulumarkkinoilta, missä iskänkin kanssa käytiin. Jos ihmisiä olisi ollut hiukkasen vähemmän, olisi viihtyvyys ollut vieläkin parempi, mutta tykkäsin niistä nyt jo niin paljon, ettei edes tämä seikka niin älyttömästi haitannut. Kamerakin oli mukana, mutta arvatkaapa, kuka jätti muistikortin kotiin... Eli markkinakuvia saatte vielä hieman odottaa, sillä tarkoitus olisi kuitenkin jo ensi viikonloppuna käydä uusintakierroksella Roban kanssa, siellä oli nimittäin myös keskiaikamarkkinat, jonne olisi ollut sisäänpääsymaksu, eikä iskän osalta löytynyt kummoista kiinnostusta joten siellä ei tullut sillä kertaa käytyä. Odotan jo nyt, että pääsen katsastamaan senkin osan. Robahan tietenkin innostui heti. Kynttelikköön jos vielä palataan, niin se on tehty puusta käsin, kuten monet muutkin tällä alueella myytävät joulukoristeet, ne kun ovat täkäläinen erikoisuus. Markkinoilla pisti tosi mietityttämään suuretkin hintaerot lähes samantapaisista tuotteista. Ostin kyseisen kynttelikön 50 eurolla, mutta jossain toisessa myyntikopissa samantapaiset kyntteliköt maksoivat yli 100 euroa... Mistä lie johtuu, ainakaan sitä kuuluisaa Made in China-merkkiä en onnistunut löytämään, onneksi sentään niin.

Maanantaina kävin hakemassa myös tällaista tarviketta.


Joulukorttienväsäystalkoot olisivat siis tiedossa, saa nähdä, mitä saan noista aikaiseksi. :)

Taidan kuitenkin lähteä tästä nyt punkkaamaan, kun ei tuo verbaalinen ulosanti ole kovin laadukasta enää...

Mukavaa joulukuun alkua lukijoille!

18 November 2011

Kansien välissä

Olen jo pitkään halunnut tehdä postauksen lukemistani kirjoista ja tänään päätin viimein tarttua tuumasta toimeen. Opin lukemaan ennen kouluun menoa ja siitä asti koko pienen ikäni olen ollut nokka kiinni kirjassa enemmän tai vähemmän, viime aikoina onneksi hieman enemmän lukuinnostukseni palattua. Lukioaikoina kirjojen luku rajoittui voimakkaasti koulukirjoihin tai koulutehtäviin liittyviin kirjoihin, joita harvoin ehdin edes lukea loppuun... Robakin on omalla esimerkillään kannustanut minua jatkamaan lukuharrastusta, minkä jälkeen onkin tullut luettua taas läjittäin opuksia. Tarkoitukseni on esitellä kirjaa vähän kuin arvostelun tapaan, jos vaikkapa joku lukija samalla ehkä kiinnostuisi ja saisi siitä itselleen lukuvinkin. Seuraavassa siis kaksi viimeiseksi luettua teosta.


Muriel Barbery, Siilin eleganssi - Tämä oli virkistävä lukukokemus viime aikoina kovasti fantasiaan painottuneeseen lukemiseeni. Kirjaa lukiessa ei voi välttyä itsekseen hymyilemiseltä, niin sympaattisia henkilöhahmot välillä ovat. Tarinan kolme kiistatonta päähenkilöä ovat hienostotalon ovenvartijarouva Renée, kyseisen talon 12-vuotias asukki Paloma ja japanilainen herra Kakuro Ozu, joka muuttaa taloon suunnilleen puolessa välissä kertomusta. Renéen elämä on kuin kenen tahansa ovenvartijan elämän voisi kuvitella olevan - intohimoista kulttuurin harrastusta kirjallisuuden ja taiteen muodossa. Siis hetkinen? Eikös ovenvartijat olekin niitä nyrpeää naamaa näyttäviä ja elämäänsä kyllästyneitä luusereita? Näin kyseisen hienostotalon koppavat, muka sivistyneemmät asukitkin luulevat. Myös Paloma on kurkkuaan myöten täynnä kultakalamaljaelämää ja päättääkin tehdä seuraavana syntymäpäivänään itsemurhan paetakseen kohtaloaan. Vaan kuinka ollakaan, juuri taktisella hetkellä taloon muuttaakin herra Kakuro Ozu, joka näkee näiden kummankin turhautuneen yksilön lävitse ja onnistuu vaikuttamaan heidän elämäänsä radikaalisti.
Kirjassa ei ole räiskyviä actionkohtauksia, eikä siinä varsinaisesti tapahdu mitään. Se kuitenkin keskittyy perusteellisesti kuvaamaan Renéen ja Paloman ajatusmaailmaa, kuinka nämä kaksi pohdiskelijasielua yrittävät selviytyä pintaliitomaailmassa. Paloma koettaa sitkeästi löytää jonkinlaista kauneutta maailmasta, jonka vuoksi hän voisi vielä jäädä tähän maailmaan, mutta yritykset tuntuvat turhilta. Huvittavinta tilanteesta tekee sen, että hänen vanhempansa luulevat hänen olevan jollain lailla mielisairas. Eiväthän he ymmärrä. Herra Ozu kaikeksi onneksi ilmestyy aivan tyhjästä ja löytää siilin piikkien ja erakon kuoren alta niiden kauneuden. Mielestäni tässä on huomattavissa myös pientä opetuksen laatua, kuinka yksinkertaiset asiat ovat kauniita ja tekevät ihmiset onnellisiksi.
Intensiivinen ajatusten kerronta tempaisi alusta asti mukaansa, minkä takia luinkin kirjan muutamassa päivässä. Helppoa luettavaa se ei kylläkään aina ole, esim. puolikuolleena illalla sängyssä lukiessa sai aina välillä lukea saman kohdan pariin kolmeen otteeseen eikä aina silloinkaan tahtonut mennä jakeluun. Ja vaikka lopussa tapahtuukin eräs ikävämpi välikohtaus, jäi kirjasta jotenkin seesteinen loppufiilis. Suosittelen lämpimästi ainakin niille, joita ei pieni ajattelu lukiessa haittaa. :)

Stephenie Meyer, Uusikuu - Teos tuskin suurempia esittelyjä kaipaa. Sanoisin, että 99% tämänkin blogin lukijoista tietää ainakin suurin piirtein tarinan Edwardin ja Bellan kuolemattomasta rakkaudesta, joten siirryn suoraan mielipideosuuteen. Kuten edellisenkin kirjan, sain tämän kirjan lahjaksi ystävältäni Tanjalta, hassu sattuma, että sattuvat samaan postaukseen arvosteltaviksi. :)
Kovan suosion maailmalla kerännyt sarja herättää tunteita niin puolesta kuin vastaan. Tarina on toisaalta niin vastustamattoman ihastuttava ja toisaalta välillä niin naiivi. Ensimmäinen vaihtoehto vie kuitenkin siinä mielessä voiton, että juoni koukuttaa: Bella on saanut lupauksen, että lukion jälkeen hänen suurin toiveensa toteutuu, muuttua yhdeksi vampyyreista. Esteitä ilmenee kerta toisensa jälkeen, ja sitä koko ajan lukiessa miettii "noh noh, milloin, nytkö, ääh ei vieläkään", minkä takia ei vain voi lopettaa kesken. Ahmimiskastiin lukeutuu siis tämäkin teos, ja siitähän voi päätellä, että tarinan kerronnassa on onnistuttu varsin hyvin.
Vaikka olenkin nainen, niin ajoittain homma menee ihan oikeasti äklömakeilun puolelle, kaikki tietävät kyllä tasan tarkkaan, mitä tarkoitan. Varmastikin yksi huvittavimmista sitaateista, Edwardin nimittäin, on kun hän väittää rakastavansa Bellaa aina ja ikuisesti siitäkin huolimatta, vaikka tämä vanhenee ja näyttää aivan erilaiselta sitten 90-vuotiaana. Kiinnostava näky olisi nähdä joku 17-vuotias (vai minkä ikäinen Edward taas olikaan) juppi jonkun rollaattorimummelin kanssa. :) Tietenkään ei sovi unohtaa, että kyseessä ei ole ihmisen rakkaus, vaan vampyyrin rakkaus, ja jotenkin ikuinen rakkaus kyllä sopiikin niiden kuvaan. Olen nähnyt myös kirjasta tehdyn filmatisoinnin, kylläkin jo jonkin aikaa sitten, mutta jotenkin jäi sellainen tunne, että kirja olisi ollut jokseenkin latteampi, mitä elokuva. Bella juoksee pelastamaan Edwardin henkeä, hän onnistuu, Volturit huohottavat niskaan ja he menevät vähän sisälle neuvottelemaan, sitten he lähtevät kotiin ja jee, kaikki on taas hyvin, tai niin he tietenkin luulivat. Elokuvaversiossa oli tässä kohtaa muistaakseni jotain äksöniäkin, ellen ihan väärässä ole... Voi olla, että olenkin. Vielä tuosta ylimakeasta rakkaudesta aka realistisen ajattelun tappajasta, vaikka ihminen ei siihen pystykään, ajatus sellaisesta syöpyy usein salakavalasti varsinkin tyttöjen mieliin, minkä takia syntyykin sitten karvaita pettymyksiä, kun rakkaus ei vastannutkaan odotuksia. Disney-leffoista lähtien lapsille syötetään tätä rakkaushöpinää, jolla valitettavan harvoin on mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ja vaikka me sen tietäisimmekin, emme vain halua myöntää sitä. Ikuinen rakkaushan kuulostaa paljon mukavammalta? Niin kyllä minustakin, mutta taopas se tosiasia nyt sitten tuonne alitajuntaan.

17 November 2011

Koulupäivä

Kas kummaa, aamulla väsytti taas niin paljon ettei mitään tolkkua. Vaikka eilisen piti olla se akkujenlatauspäivä, samalla se on aina jostain syystä myös se pitkäänvalvomispäivä. Kovin paljoa keskiyön yli en kuitenkaan valvonut, mutta kuulunkin niihin _paljon_ unta tarvitseviin. Jos oikein nukuttaa niin vedän hirsiä helposti sen 10-12 tuntia yössä. Nams. ♥

Tämä päivä kului rehellisesti sanottuna lähes täysin koulujuttuihin. Aamutuntien jälkeen kipaisin nopeasti kotiin ruokkimaan marsuherrat ja itseni, jonka jälkeen lähdin jälleen liikenteeseen. Olin nimittäin sopinut kurssikaverini kanssa, joka siis myös valmennuskurssin jälkeen aikoo opiskella taidehistoriaa, että kävisimme kokeilemassa huviksi yhtä luentoa, miten se sujuisi saksaksi. Kävinhän minä Suomessakin jo saksankielisillä luennoilla, mutta on se kuitenkin eri juttu, kun siellä opettajat tiesivät, että kyseessä on ryhmä ulkomaalaisia ja puhuivat tarkoituksella selkeämmin ja hitaammin. Ihan hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi luisti, kun miettii etten kuitenkaan mikään konkari vielä ole. Viimeiset puoli tuntia joutui vähän pinnistelemään keskittymisen kanssa, mutta se on aina sama homma myös ihan suomenkielisten luentojen kanssa. Jos ne olisivat edes vaikka vain 15 minuuttia lyhyempiä, niin ei tarvitsisi hajoilla sisäisesti niitä viimeisiä minuutteja...

Jossain aiemmassa postauksessa selitinkin, että täällä oli Halloweenin kanssa samana päivänä kirkon reformaatiopäivä, jolloin kävin toisen kurssikaverini kanssa naapurikaupungissa Freibergissä, mistä taas en olekaan tainnut mainita. Meille sattui kaikeksi onneksi hieno sää, ja oli ihan hauskaa käydä spontaanisti kiertelemässä tuntematonta kaupunkia. Keskiaikainen vanha kaupunki oli tietenkin hyvin vaikuttava.









Kolmisen viikon päästä olisi taas tiedossa vähän musiikillisia elämyksiä. Peräkkäisinä päivinä joulukuun alussa (9.-10.12.) on nimittäin tulossa keikkaa Moonsorrow'lta Glauchaussa ja Triptykonilta Leipzigissa. En tiedä miten kestän vielä kolme viikkoa, mutta jospa aika taas juoksee.

Suomen ja samalla maailman paras bändi Moonsorrow

Jos ei maailman toiseksi parhain yhtye niin ainakin yksi parhaimmista, Triptykon.

Keikkoja odotellessa virittäydyn tunnelmaan alla olevan biisin avulla. Hell yeah. 8C

16 November 2011

Klassista musiikkia ja rentoutumista

Että rakastankin pyhäpäiviä. ♥ Tällaisia pysähtymispäiviä tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Itse huomaan, että yksikin päivä taukoa opiskelun ja työn hektisyydestä auttaa todella paljon lataamaan akkuja, jotta jaksaa taas paahtaa. Keskiviikko on minulla lukujärjestyksessäkin normaalisti vapaapäivä, mutta tämä päivä on silti tuntunut aivan erilaiselta. Taloni ohi ei kaasuta jatkuvalla syötöllä hirveää autoletkaa iltapäiväruuhkassa, lähes joka pulju on kiinni eikä ihmisiäkään näy kaduilla juuri nimeksikään. Ah, täydellistä. Minut on ihan selvästi luotu asumaan johonkin takapajulaan kauas kaikesta omaan pikku hökkeliini. Sounds good to me.


Sain kerrankin nukuttua rauhassa univelkojani pois ilman metelöiviä mummoja. Siinä yhdentoista paikkeilla sitten heräsin ja avasin klassisen radiokanavan, jota sitten kuuntelin sängyssä samaan aikaan lukien. Välissä radion juontaja selosti uutisia ja muita ajankohtaisia juttuja, ja tämänpäiväisestä pyhäpäivästä johtuen yhtenä teemana oli ihmisen rauhantarve. Nyky-yhteiskunnassa on hälinää lähestulkoon joka paikassa, minkä vuoksi monilla on silloin tällöin oikeasti tarve päästä välillä tuulettumaan. Tähän ratkaisuksi on Leipzigin keskustaan perustettu "rauhan huone", jonne voi vetäytyä keskustan melusta täydelliseen hiljaisuuteen. Ohjelmaan kuului myös haastattelu, jossa ohikulkijoilta kysyttiin, miten on tilanne heidän kohdallaan. Yllätyin suuresti, miten niinkin moni oikeasti vastasi, että tulisi hulluksi täydessä hiljaisuudessa ja rauhoittumisessa! Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi joskus pysähtyä rentoutumaan ja mietiskelemään itseään ja päämääriään, varsinkin jos ne eivät ole vielä selvillä. Hetkessä eläminen on taitolaji, jonka kyllä oppii jokainen pienen harjoittelun jälkeen. Itse koin tällaisen hetken tänä aamuna, en nimittäin voinut olla hymyilemättä itsekseni, kun lukiessani kuuntelin kyseistä ohjelmaa ja välissä soivaa klassista musiikkia. :)


Jos sitten mennään tämän ja viimeisten päivien vähemmän filosofiseen puoliskoon, niin olen saanut mukavasti asioita hoidetuksi. Koulussakin on ollut aika mukavaa pari viimeistä päivää. Kovaa työnhakua on koko ajan päällä kun tämä rahattomuus ottaa niin superisti pattiin... Hakemusta on laitettu niin Mäkkäriin, vaatekauppoihin, hyllyttäjähommiin kuin salsabaariinkin, joten toivon nyt hartaasti että jostain tärppäisi ja pian kanssa. Olisi kuitenkin kiva, että sitä rahaa olisi vähän muuhunkin kuin juuri ja juuri ruokaan, laskuihin ja vuokraan... Noh, eipä voi minua ainakaan laiskaksi väittää, kun yritys on kova.


Kävin tuossa pari viikkoa sitten myös kokeilemassa tankotanssia ja täytyy sanoa, että sekin on ihan oikeasti liikuntaa. Paikat oli jumissa varmaan lähemmäs viikon sen yhden kerran jälkeen. Ajattelinkin aloittaa harrastaa sitä ihan oikeasti, mutta siihenkin tarvitsisi taas rahaa, kun yksi kurssi maksaa jo yli sata euroa, eli aivan vielä en ole päässyt kurssia varaamaan. Jos sitten niistä veronpalautuksista, ai niin minunhan piti ostaa niillä se uusi objektiivi... Taitaa nyt sekin hankinta siirtyä vielä tovilla, kun jouluksi olisi sopivasti myös joululahjat hankittavana ynnä muuta mukavaa rahanmenoa.


Tänään oli mukava aurinkoinen ja kirpakka syyssää, kuten kuvista näkyy. Ulos asti en nokkaani ole ehtinyt pistää, mutta onneksi makuuhuoneen ikkunastakin saa ihan kivoja kuvia. :)

Tulipa taas romaani. Ehkä rupean yksinkertaisesti kirjoittelemaan useammin.

Mukavaa viikon jatkoa lukijoille!

Ulkoasupäivitystä

En tiedä, ehtikö kukaan muu tympiintyä siihen, ettei blogillani ollut pitkään aikaan minkäänlaista banneria. Minua rupesi tänään potuttamaan oikein toden teolla ensiksikin päivittämättömyyteni ja toiseksi keskeneräisyys. Tämänöisen inspiraatiokohtauksen tuloksena olisi siis yllä näkyvä tekele. Eihän siitä tietenkään tullut ihan sellainen kuin olin suunnitellut, ja kuvakin jostain viime vuodelta, mutta eipä tuo naamavärkki ole tuosta sen kummemmaksi muuttunut, joten eipä tuo taida olla kovin häiritsevä seikka. :)

Huomenna olisi sitten ah niin ihana vapaapäivä tiedossa ja samalla myös uutta postausta pitkähkön hiljaisuuden jälkeen. Kuten kellonajasta voi päätellä niin punkka kutsuu juuri nyt.

Mitä mieltä olette bannerista, yes or no?

3 November 2011

"Älä saatana tule antamaan mitään vitun tukea"

...joka ei edes toimi upotettuna, mutta onneksi tuosta alanurkasta voitte klikata "kuuntele YouTubessa".

EDIT: Hyvä kun älyän kokeilla vaikkapa jotain toista videota, jonka voi jakaa.. Nyt pitäisi siis toimiakin.




Ismo Alanko Säätiö - Vittu kun vituttaa

Ajattelin editoida tätä postausta vielä sen verran, että listaan päivän vitutuksen aiheita.

Aamulla väsytti aivan maan perkeleesti. Vaikka herätys onkin joka aamu kuuden paikkeilla, en vain osaa mennä nukkumaan ajoissa. Sehän tarkoittaisi, että punkkaan pitäisi mennä jo kymmenen aikaan eli öö, nyt? Läksyt vielä odottavat tekijäänsä...

Luulin aamulla, että bussini oli ajanut jo ohitse, joten hyppäsin rautatieasemalle vievään bussiin, ja perillä tuli kirottua, etten ollutkaan myöhästynyt ja olin superajoissa junaan, joka myöhästyi melkein 10 minuuttia. Odotusta siis 20 minuuttia.

Junien takkuilun takia myöhästyin jatkobussistani, joten jouduin jälleen möllöttämään seuraavat 20 minuuttia.

Koulussa meinasi ajoittain viimeisetkin hermokäämit mustua ja savuta. Erittäin lähellä se oli varsinkin päivän päätteeksi, kun ihana opettajamme päätti pitää hitusen mutta kuitenkin liikaa yliaikaa, sillä ratikka, jolla olisin ehtinyt sopivasti vaihtobussiin, meni myös sopivasti nenän edestä. Tiedossa oli siis TAAS 20 minuuttia odottelua.

Ruokakaupassa käynti on persiistä, varsinkin kun se kauppa ei ole ihan nurkan takana. Tiedän, ettei kilometri ole kaukana, mutta ihan tarpeeksi kaukana monta kiloa painavien kauppakassien raahaamiseen.

Saksan fonetiikka ei varsinkaan tänään tuntunut ihan siltä miellyttävimmältä torstai-illan aktiviteetilta.

Anteeksi, kun näitä ragepostauksia nyt satelee, huomenna on varmaan taas parempi päivä. :)

PS. Pitäisi ihan oikeasti tsempata tuon bannerin tekemisen kanssa..

1 November 2011

(Elo)kuvia

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo eilen, en vain ehtinyt/jaksanut kirjoittaa sitä loppuun, joten joudun toivottamaan myöhäisen hauskaa Halloweenia. Järjestikö joku juhlia vai pukeuduitteko muuten vain karmaiseviin asuihin? Täällä Saksassa lokakuun viimeinen on joissakin osavaltioissa (esim. täällä Saksissa) pyhäpäivä, ei kylläkään Halloweenin takia vaan reformoitujen kirkkojen vuoksi. Jotain iloa siitäkin siis. :D

Edellisessä tekstissä mainittua välikohtausta lukuunottamatta kaikki on täällä päin aika lailla mallillaan. Mitään erikoista sinänsä ei ole ehtinyt sattumaan, ja viikonloppukin meni mukavasti (rahattomana) shoppailun, Roban veljen synttärijuhlien, musiikin nauhoittamisen ja kokkailun merkeissä. Tein nimittäin thaimaalaistyylistä kana-nuudelikeittoa ja jälkiruoaksi pellin pannukakkuja. Oli muuten taivaallisen hyvää!

Siirsin eilen viimein koneelle myös kamerallisen kuvia viime viikonloppuiselta kävelyreissulta Tharandtin metsiköissä. Joukkoon sattui myös muutama aika hyväkin kuva, vaikka itse sanonkin. Alla pari esimerkkiä.





Selvä ero suomalaisen ja saksalaisen syksyn välillä on se, että täällä sataa vähemmän. ;) Aamuseitsemältäkin on jo tosi valoisaa, kun taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan.

Viime viikonlopun aktiviteetteihin kuului myös elokuvan katsomista. Roba nimittäin esitteli minulle nettisivun, eräänlaisen nettivideovuokraamon, missä voi valita itselleen sopivan tariffin, ja vastaava summa maksetaan kuukausittain vuokraamolle. Me esimerkiksi valitsimme muistaakseni paketin, johon kuuluu kolme lainauskertaa kuukaudessa, mistä maksamme 5 €. Ei hirveän paha diili, vai mitä? Lovefilm.de-niminen sivusto on siis kyseessä. Viikonlopuksi saimme siis tuolta katsottavaksemme ensimmäisen elokuvan nimeltään Taken.


Jos et ole aivan heikkohermoisimmasta päästä niin en voi kuin suositella. Tarina tempaisee heti alusta asti mukaansa ja pitää tiukasti otteessaan loppuun asti, ja se on tietysti aina merkki siitä, että elokuva oli onnistunut. Päähenkilö Bryan (Neeson) on agenttihommista eläkkeelle jäänyt isä, joka pitkän miettimisen jälkeen päästää tyttärensä ystävänsä kanssa omin nokkineen Pariisin sykkeeseen. Lentokentällä tytöt tutustuvat viattoman oloiseen nuorukaiseen, joka kuitenkin kuuluu suureen ihmiskaupparinkiin ja kuinkas ollakaan, tuskin taksista ulos kömmittyään tytöt joutuvat albanialaisten ihmiskauppiaiden kidnappaamiksi. Tästä alkaa Bryanin vaiherikas takaa-ajo tyttärensä takaisinsaamiseksi, ja vaikka tarina kuulostaakin kliseiseltä, on elokuvan toteutus sen verran tyylikäs, karmivan realistinen ja nerokas, että se nostattaa pulssin sekä ihokarvat ja onnistuu aiheuttamaan myös voimakkaita inhon- ja vihanväristyksiä. Eli jos kuulut action-leffojen ystäviin, on tämä ehdoton tärppi.

Viime viikon aikana posti toi minulle myös jotain, nimittäin Victoria Francésin ja Liliana Sanchezin taidetta.



Eipä ole enää makuuhuoneessanikaan tyhjänä ammottavia seiniä. :) Väritkin sopivat yksi yhteen huoneen sisustuksen kanssa.

Nyt kuitenkin toivottelen hyviä öitä ja mukavaa loppuviikkoa!

Onko joku sattunut jo näkemään kyseisen Taken-leffan? Mitä pidit?

26 October 2011

Kerrostaloasuminen: [ ] hot, [!!!!!!] not

Siis voi nyt perkeleen helvetti!

Pyydän anteeksi primitiivisiä sanavalintojani, mutta kun millään muulla tavalla en yksinkertaisesti pysty itseäni nyt ilmaisemaan! Olotilaani kuvaa tällä hetkellä tämä monille hyvin tuttu kuva.


Tänään minulla on ollut vapaapäivä, mikä itsessään on ihan mukavaa, mutta sitä edeltävät tuntemukset ja tapahtumat eivät sitten tippaakaan. Ensiksikin, olen taas kipeänä. Juurihan minulla oli syyskuussa jotain kuumeentapaista... Toiseksi, mikä on siis vieläkin pahempaa, en saanut nukuttua viime yönä laisinkaan, ja syynä tähän on alakerrassa asusteleva mummeli, joka huudatti sitä saatanan toosaansa AAMUKUUTEEN asti! Aivan, siis mitä helvataa, kysyn minäkin! Eikä mikään koputtelu tai paukuttelu lattiaan auttanut, aina vaan jatkui. Kaikista viikon öistä piti valita sitten juuri se yö, kun kerrankin saisin nukkua univelkojani pois ja rentoua seuraavana päivänä vaan ei - jonkun saamarin tampion on sekin pieni ilo mentävä pilaamaan. Kivahan se hänelle on, ettei tarvitse töissä tai koulussa käydä ja herätä joka aamu kuudelta, mutta minunpa pitää...! Teki varmasti todella hyvää tälle flunssalle, kun en saanut levättyä juuri ollenkaan. Saisi tommoset löllöpersusmummelit keksiä vähän parempia harrastuksia kuin yöllinen televisiontuijoittelu, ja jos se ei onnistu, niin vanhainkotiin tai johonki tuommoiset. Säättänä. Taas yksi syy, miksi se kerrostaloasuminen olikaan niin perseestä...

Olen puhunut. Viikonlopun aikana saatte varmaan jotain positiivisempaakin materiaalia. :)

16 October 2011

Materiaalisia ja kulturellisia iloja

Eilen aamupäivällä posteljooni yllätti minut iloisesti tuomalla paketin, ja vieläpä juuri sen paketin, missä oli syyskuun alussa tilaamani punainen samettiliivi. ♥

Vähän tumma kuva, mutta siinä se on! Samalla tämmöinen päivän asu-posetus, vaikka en mitään muotiblogia pidäkään. Ei onnistuisi minulta, kun olen yksin täällä hengaillessani suurimman osan ajasta lähinnä kotispurgun näköinen.

Syy hitaaseen toimitukseen oli todennäköisesti se, että tilaushetkellä liiviä oli vielä varastossa, ja sainkin lähetettyä tilaukseni. Minulla ei kuitenkaan ollut tilaushetkellä juurikaan rahaa (hups), että olisin voinut saman tien maksaa, vain tein sen viikkoa myöhemmin - ja eiköhän liivi ollut silloin taas loppunut... Vaikuttaa siltä, että en ole ainoa, joka tästä tykkää, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja liivi on turvallisesti kotiutunut.

Kuten lupailin, esittelisin myös liivin kanssa tilaamani toisen jutun, ja tässäpä tuota olisi.


Juomasarviteline! Itse sarvi ei ole kooltaan aivan yksi yhteen tuon telineen kanssa, mutta hyvin se siinä pysyy kaikesta huolimatta. Sain sen lahjaksi Robalta joku vuosi sitten, ja nyt se pääsee viimein kunnolla oikeuksiinsa.

Toissapäivänä oli vihdoin myös viimeinen eläinlääkärikäynti marsuherrojeni kanssa. Toisella niistä on tässä jo hyvän tovin lähtenyt karvaa päälaelta, mikä sitten diagnosoitiin punkeiksi. Pikku raukka onkin joutunut kolmen viikon välein käymään piikitettävänä, ja senkin onneksi se rumba on nyt viimein ohi. Eilen löytyi myös jonkinmoista sientä korvan päältä, joten lisälääkepurnukoidenhan kanssa sieltä piti sitten lähteä. Tämä tuli nyt vain siksi mieleen, kun olen ajatellut tehdä jonkinlaista postausta näistä pikku karvapalloista, mutta ne suunnitelmat nyt valitettavasti siirtyvät, kun tämä korvavaivainen ajeltiin päälaelta kaljuksi lääkitsemistä varten, eikä ole varsinaisesti edustavimmillaan.

Päätin olla eilen myös hieman ex tempore ja lähteä Roban äidin kanssa elokuviin. Hänen ehdotuksestaan ja Roban veljen suosituksesta pätkäksi valikoitui kolmen muskettisoturin tarinan uusin filmatisointi.


Elokuva olikin ihan viihdyttävä ja perusmättöä Hollywoodilaisittain, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Olen niin epäsivistynyt ja paha ihminen, että minun on myönnettävä, etten tunne kolmen muskettisoturin kertomusta ennestään, sekin tuli nyt siis minulle uutena, mutta Roban äiti osasi kertoa, ettei elokuva aivan täysin myötäile kirjaa ja oli joiltakin muiltakin osapuoliltaan hieman epärealistinen. Jos ei teatterissa mitään muutakaan innostavaa pyöri niin kyllä tämä mielestäni lunasti odotuksensa historiallisena toiminta- ja erikoisefektipläjäyksenä lauantai-illan ratoksi. Mainitsemisen arvoista on tietenkin myös se, että elokuva on kuvattu kokonaan tai lähes kokonaan Saksassa, ja osa vieläpä Roban asuinkaupungissa Bambergissa samoilla kaduilla, joilla mekin olemme tepastelleet. ;) Googlatkaa huviksenne Altes Rathaus, Bamberg, kyseinen rakennus vilahtaa useampaankin otteeseen elokuvan aikana.

Mutta ne dubbaukset, saa nähdä totunko niihin ikinä... Täällä niiden laatu ei sentään ole aivan ala-arvoinen, mutta miksi, oi miksi? Pelkkä ajatuskin jostain saksaa puhuvasta Orlando Bloomista on erittäin häiritsevä, joten miksi sellainen pitää vielä toteuttaa?? Mielestäni ne tappavat vain tehokkaasti elokuvan tunnelmaa, ja minulle alkuperäiskieli on olennainen osa elokuvan kokonaisuutta. Toisekseen en ole vielä aivan niin kielikonkari, että olisin jokaisen sanan ymmärtänyt, mikä taas osaltaan häiritsee katsomista. Ei sillä, että ymmärtäisin aina kaiken englanniksikaan, silloinkin katson elokuvat usein englanninkielisten tekstitysten tukemana, kuullunymmärtäminen kun on aina ollut minulle se heikoin lenkki kieltenopiskelussa. Että saapa nähdä, kuinka usein eksyn saksalaiseen leffateatteriin. :D

Huomenna alkaa sitten myös koulukin ihan oikeasti, eli se olisi hyvästi yödatailuille. Kuten sanottu, odotan kuitenkin innolla, koulun penkille istahdin viimeksi toukokuussa, joten eiköhän tässä olekin jo hengailtu ihan tarpeeksi.

Onko jollakulla muullakin suunnitelmissa mennä katsomaan kyseinen elokuva?

Rauhallista sunnuntaita (täällä se on edelleen pyhäpäivä) ja mukavaa alkavaa viikkoa!

14 October 2011

Toiminnan viikko

Päivitysväli on jälleen kerran päässyt paisumaan, ja olisi taas hirveästi höpöttämistä, koitan edetä kuitenkin maltillisesti ja järkevästi. Muutamasta ikävämmästä jutusta huolimatta minulla on ollut aivan loistava viikko, koska...

a) ...läpäisin koulun valmistelukurssin karsintatestin, eli olen nyt virallisesti TU Dresdenin opiskelija! Voi sitä helpotuksen määrää, kun näin kokelasnumeroni siinä hyväksyttyjen listassa, muutaman kerran se piti läpi tarkistaa, etten vain varmasti nähnyt väärin. Phuuuh. Ensi viikolla alkaakin itse puurtaminen, jota kyllä toisaalta odotan jo innolla.

b) ...ystäväni Meri oli viikon luonani kestittävänä, mikä oli ihana piristys pitkälle lagaamisjatkumolleni. Oli muutenkin mukavaa nähdä pitkän ajan jälkeen ja turista sitä sun tätä. Viikkoon mahtui mm. saksalaista solariumia (ei minulle kylläkään siis), kahviloissa käymistä, shoppailua, nähtävyyksien katsomista, klubbailua, saksalaisen oluen maistelua ja raskaiden kauppakassien kotiin kantamista SATEELLA (huomioon on siis otettava, ettei kauppa ole aivan nurkan takana). Kokonaisuudessaan siis oikein mukava viikko, ja toivon ja luulen, että Merilläkin oli ihan mukavaa. :)

Kuvathan kertovat tunnetusti sanoja paremmin joten vuorossa pienimuotoinen kuvareportaasi. Kyseiset otokset ovat Merin kamerasta eli osa kuvista on myös hänen kuvaamiaan.

Vähän Freitalia










Me likes epäselvät klubin vessakuvat. Nämä siis Downtownista



Ilmasia suolatikkuja ja huveja!



Weißeritz-joki, joka virtaa ihan tuossa taloni läheisyydessä.

Burgkin linna





Omnomnomlatteajaomenastruudeliaomnomnom













Pakollinen Starbucks-heru (miettikää, tuo kakkupalakin maksoi vain vähän päälle 2€?!)



Hyvin päällekäyviä tipusia.







Turistikuva!

Tuulen riepottelema tukka ja ateria, joka juomineen kustansi huimat 5,50€





Eli kiitos vain hyvästä seurasta! ♥

Tänään sain muuten postissa myös tällaisen kapistuksen pöytääni täyttämään.


Omat tulostimenkäyttöni tyssähtivät siihen kun Vistanretale ei suostunut vastaanottamaan vanhan tulostimemme asennusta, joten tulostin kaiken tarvittavan siskoni silloisen tappavan hitaan tietokoneen kautta. Siinä touhussa oikeasti välillä meinasi pelihousut revetä ja pahasti, mutta tämä uutukainen on kaikeksi onneksi sulavaliikkeinen ja nopea laser. Koulu kun alkaa niin kaikkea joutuu tulostelemaankin.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia tältä päivältä on kauppareissu, jolloin tuli hieman hymyiltyä ääneen kun bongasin tämän ilmestyksen sulatejuustohyllyssä, enkä voinut sitä sinne jättää.


Tiedän, että siellä ruudun takana hihittelevät nyt ainakin perheenjäseneni, nimittäin Saudi-Arabiassa asuessamme tämä "lehmäjuusto", kuten sitä kutsuimme, teki hyvin kauppansa ja sitä oli lähes aina jääkaapissa. Suomeen palatessamme harmittelimme, ettei sitä täältä enää saakaan (ainoastaan jostain Stockmannilta kai?), ja nyt täällä asuessani siinä se olla tökötti vakkarikauppani hyllyllä. :)

Ettei tämä postaus pääsisi tursuamaan aivan korkeimpiin sfääreihin, ja että itse ehtisin syödä, kirjoittaa työhakemusta ja siivota marsuhäkin vielä tämän vuorokauden sisällä, taidan jättää tällä kertaa tähän ja jatkan muista aiheista myöhemmin.

Syksyistä viikonloppua kaikille! Tännekin kyseinen vuodenaika alkanut vihdoin ja viimein rantautua.