20 September 2011

Örinäviikonloppu

Viime viikonloppu meni jälleen kerran musiikillisissa merkeissä, nimittäin Fimbul Festivaaleilla. Ja oli kyllä hitsin onnistunut viikonloppu, vaikka päivän alku osoittikin katastrofin merkkejä monin tavoin. Aamulla oli koko ajan peruskiire, yllätys yllätys, ja Roba oli onnistunut saamaan itselleen jostakin mukavan flunssan ja päänsäryn, jotka vaivasivat pitkin päivää. Kaiken lisäksi juutuimme puoleksi tunniksi kuuluisaan saksalaiseen ruuhkaan, joka hidasti saapumistamme vielä entisestään.

Paikalle kuitenkin saavuimme, ja siinä sitten alkoivatkin Roban ständinrakennustalkoot. Itse Roban pienellä avustuksella sain myös metsästettyä itselleni...


...elämäni ensimmäisen Press-passin, jee!
Mukaan saimme myös ilmaiset festaripaidat ja -julisteet.


Jälkimmäinen koristaakin jo makuuhuoneeni ovea Månegarmin nimmareilla varustettuna.

Mutta, kuten Press-passista saattaakin päätellä, sain otettua tälläkin reissulla kuvia. Voitte vain kuvitella, kuinka liekeissä olin siellä lavan edessä. Kädet aluksi vain hikosivat, mutta loppupäässä aloin jo rentoutuakin, ja täytyy sanoa, että oli hieno ja ehdottoman hauska kokemus! Näitä tulee vielä toivottavasti lisää. Lokakuussa olisi lisää keikkoja tiedossa ja aionkin yrittää päästä taas sinne aidan toiselle puolelle. Tässä kuitenkin muutama esimerkkiotos.

Kromlek



Suidakra



Månegarm



Valovoimaisemman objektiivin tarpeessa kuitenkin ollaan, mutta se seikka korjaantuu viimeistään joulukuussa, kiitos verotoimiston ja veronpalautusten. ♥

Nyt kuitenkin toivotan herrasväelle hyvää yötä ja palaamisiin.

Mitäs mieltä olette kuvista?

16 September 2011

Arjen ihanuudet ja kamaluudet

Niiltäkään ei koskaan kokonaan välty, ei varsinkaan kamaluuksilta... Viimeisin huvittava tapaus tapahtui pari päivää sitten ostoksilla ollessani.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, päätin kokata kasvissosekeittoa.
Aineksia ostaessani kohtasin parikin ongelmaa. Vaikka saksan kielen taitoni alkavat hiljalleen koko ajan hioutua, en todellakaan tiedä jokaista kasvista oikealta nimeltä, ja tarkistinkin sanakirjasta muutaman ainesosan nimen. Asiaa ei yhtään helpota se, että en oikeastaan tiedä, miltä esim. lantun, jota siis tarvitsin keittooni, tulisi kaupan hyllyllä näyttää. Löysinkin kaupasta tämän kyseisen kasviksen nimeltä Kohlrübe (saksaksi lanttu), mutta kotiin päästyäni ja kokkaukset aloitettuani aloin pilkkomaan ostamiani kasviksia, eikä tämä kyseinen tapaus ainakaan haissut tippaakaan lantulta... Noh, mitäs nyt sitten. Sekaan vain tietenkin, vihannes kuin vihannes, kuten ystävänikin kommelluksestani kerrottuani tokaisi.
Myös kasvisliemikuutioiden löytäminen tuotti tuskaa, tällä kertaa tosin vain siitä syystä, että en vain löytänyt niitä. Meinasin mennä niitä jo joltain myyjältä kyselemään, mutta eihän mulla hitto soikoon ollut minkäänlaista muistikuvaa, mikä on kasvisliemi saksaksi... Onneksi kuitenkin löysin etsimäni ja muistan tästä lähtien, että kasvisliemi on saksaksi Gemüsebrühe.

Vaikeuksista huolimatta sain keiton aikaiseksi, ja tässä olisi lopputulos.


Ehkä aavistus liikaa pippuria siihen lorahti, ja päällimäisenä maistui oikeastaan vain tomaatti, mutta oikein kelpo keittoahan siitä tuli!

Eilen kävin hakemassa myös pienen paketin postista, joka sisälsi tämmöisiä juttuja.

The Birthday Massacre - Pins and Needles, Katzenjammer - Le Pop, Katzenjammer - A Kiss Before You Go

The Birthday Massacresta olenkin jo aiemmassa postauksessa jotain selittänyt, ja siinä se heidän uutukainen sitten nyt on, aivan omana. Katzenjammer on edellistä hieman uudempi tuttavuus ja yhteen sanaan tiivistettynä sekamelska - hyvässä mielessä kylläkin. Heidän musiikissaan ovat edustettuna pop, folk ja country, ja omasta mielestäni bändi erottuukin edukseen pop-bändien vyyhdistä, sillä harvoin tulee vastaan tällaisia omaperäisiä väriläiskiä! Musiikista saa aika hyvän mielikuvan äitini kommenttia lainaten: "Tää on aika pelimannimusaa." Bändi käyttää biiseissään keskenään vaihdellen yli 25:ttä eri instrumenttia ja kertoo saavansa inspiraationsa erinäisistä folk-artisteista, sekä piirretyistä (Aku Ankka, Tom & Jerry, Disney-elokuvat). Voitte siis ehkä jo kuvitella, että hulppeaa meininkiä ei ainakaan jää puuttumaan. Ainoa miinus, jonka tämä ja jokainen näin tekevä bändi minulta saa, on se, etteivät he tee biisejään itse. No okei, kyllä he kuulema osallistuvat biisien tekoon, mutta suurimman homman tässä tapauksessa hoitaa heidän ystävänsä. Itse kuitenkin musiikkia kuunnellessani lähden aina siitä oletuksesta, että se on esittävän artistin omaa kädenjälkeä ja taiteellisen näkemyksen esittämistä, ja se onkin aina hieman pettymys jälkeen päin lukea tai kuulla, ettei näin olekaan. Ei se loppujen lopuksi itse musiikkia huonommaksi tee, ja tiedän, että on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti haluavat kirjoittaa ja tehdä musiikkia, mutta eivät syystä tai toisesta voi tai halua itse esittää sitä, jolloin on olemassa tällainenkin vaihtoehto. Minulle se on kuitenkin hieman periaatekysymyskin, koska eihän kukaan voi leikkiä vaikkapa taidemaalaria, jos antaa jonkun muun maalata maalauksensa puolestaan. :)

Loppuun vielä Le Pop-albumilta lempibiisini ehkäpä sieltä pelimanneimasta päästä. Ahoy ja railakasta viikonloppua!



Katzenjammer - To the Sea


EDIT: Minkähän sortin suuri lukihärö minulla oli tätä kirjoittaessani, kun olen kahdesta ensimmäisestä kappaleesta korjannut tähän mennessä jo ainakin neljä kirjoitusvirhettä tai puuttuvaa kirjainta..

13 September 2011

2 x yeah

Voi tätä onnen määrä, jonka kohtasin tuossa pari iltaa sitten - punainen liivini oli tullut vihdoin uudestaan myyntiin Mittelalter.nettiin. ♥


Niille, jotka eivät nyt yhtään tiedä/muista, mistä on kyse, niin kuten kuvasta näkyy, minulla oli jo kerran tuo liivi, mutta se katosi teille tiettymättömille matkatessani Dresdeniin Berliinin kautta, jossa matkalaukkuni jostain kumman syystä hukkui, vaikka henkilökunnalla oli tunti aikaa saada laukkuni jatkolennolleni. Kun seuraavana iltapäivänä sitten sain laukkuni, sieltä puuttui aimo määrä tavaraa - muun muassa tuo liivi, sen lisäksi myös alusvaatteita ja tuliaiseksi tarkoitettu suklaarasia. Mitä lie pervoja silloin ollut liikenteessä... Lentoyhtiöni Lufthansan palvelu kylläkin pelasi kuten aina, sillä sain heiltä nk. selviytymispakkauksen, jossa oli hygieniatarvikkeita ja yöpaita, ja myöhemmin myös rahallisen korvauksen hävinneistä tavaroista, mikä tietysti on parempi kuin ei mitään. Että kiitti helkkaristi Tegelin henkilökunta. Koko lentokenttä on muutenkin aika outo ja sekava, eli jos vain mahdollista, kartan kyseistä kenttää niin paljon kuin vain mahdollista.

Tosiaan, jos sitä ei voinut vielä asiayhteydestä päätellä, niin tuo liivi meni saman tien tilaukseen, samalla tilasin myös yhden toisen jutun, mutta siitä lisää sitten myöhemmin, kunhan paketti on täällä.

Heinäkuun loppupuolella vielä Suomessa ollessani päätin pitkään jatkuneiden mietiskelyiden ja märehtimisien jälkeen toteuttaa suunnitelmani ja käydä valokuvattavana jonkun pätevän valokuvaajan luona. Otin yhteyttä Tiina Salmiseen, ja aloimme suunnittelemaan photoshoottia, jonka muutamia tuloksia tässä:




Tiina teki hyvää työtä, ja tulimme hyvin juttuun heti alusta alkaen. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan hänen nettiportfoliotaan, joka on täynnä upeita otoksia.

Nyt voisi olla hyvä aika mennä pestopastaähkyissäni nukkumaan. Yksin muutettuani minusta on kuoriutunut jonkinlainen kotikokki, enkä ole vielä kertakaan vetäissyt pakastepizzaa tai muutakaan siksi, etten jaksaisi laittaa ruokaa. Voi kyllä johtua siitäkin, että tällä hetkellä minulla onkin vain aikaa... Saa nähdä miten käy, kun koulu alkaa, huomenna kuitenkin menussa luvassa taas jotain ihanaa itse tehtyä, nimittäin kasvissosekeittoa.

9 September 2011

Kotihiireilyä

Nyt kun tämä mukava kaksioni alkaa vihdoin osoittaa valmistumisen merkkejä, ajattelin tehdä postauksen aiheesta, kun ainakin tuolta kotopuolesta on tullut kovasti pyyntöjä nähdä nykyinen kotikoloni. Tässäpä olisi siis toive toteutettuna, varautukaa suureen kuvaspämmiin!

Aloitetaanpas sitten olohuoneesta.

Samantapaisen kuvan saatoitte bongata myös toisesta blogistani, mutta kuten näkyy, jonkin verran uusia juttuja varsinkin seinillä on havaittavissa. Tässä siis olohuone suoraan eteisestä kuvattuna.

Parempaa kuvaa myös sohvan takana olevasta lipastosta. Ai että rakastankin noita antiikkisen tyylisiä huonekaluja.

Koriste-esineitä, joiden määrä tulee varmastikin vielä lisääntymään, odottakaahan vain!


Viihdenurkkaus ja pitkään himoitsemani musta (no okei, mustaruskea) nahkasohva. Tv-taso on yksi tekemistäni hyvistä löydöistä, ostin sen nimittäin käytettynä 40 € hintaan.

Työnurkkaus aika lailla samanlaisena, kuin se Suomessakin oli. Toimii tosin nykyään myös hyvin usein erään henkilön pelinurkkauksena.....
Todella "kauniit" näkymät olohuoneen parvekkeelta kaupungin pääkadulle ja teollisuusalueelle. No, onneks sinne ei tarvitse tuijotella.

Se pääsi vihdoinkin koristamaan seinää. Ja on muuten paras bändi ever.



Se kuuluisa itse rakennettu keittiö! (Eikä kuvasta onneksi huomaa pikku virheitä, mitä siellä täällä tuli, ehe.) Jääkaappi lukeutui myös löytöihin, jonka senkin ostin käytettynä 50 € hintaan, ja on tehokaskin kuin mikä! Hella on saatu ilmaiseksi Roban naapureilta, I love suhteet. Seinähylly on vielä tuossa lattialla, siksi tuommoinen kauhea tiskiläjä tuolla nurkassa.

Ikkunalautaherutusta ja hieman lurpsahtaneet persiljat, en kylläkään ymmärrä, miksi ihmeessä.

Kurkistus eteiseen.


Ja pakollinen kenkähyllykuva.



Siinä ne nyt ovat, ihkauudet yöpöytäni. Katsokaa nyt, voiko ihanampia olla?

Omnomnom.


Kissaikkunalauta ja näkymiä ulos ikkunasta. Tämä puoli onkin sitten jo paljon kivempaa katseltavaa kukkuloineen kaikkineen.


Eikös vain?
Marsunurkkaus! Marsut itse ovat vielä(kin) aika ujoja, enkä sitten halunnut ruveta niitä hätistelemään kuvia varten, mutta eiköhän niistäkin palleroista ole vielä postausta myöhemminkin luvassa.



Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä olisi vuorossa vielä kylpyhuone. Suihkussa käymiseen jouduin keksimään uuden taktiikan, kun seisominen tuossa vinokaton alla ja olla samalla ruiskuttamatta vettä joka paikkaan onkin sitten haasteellisempaa. Miten tuohon nyt suihkuverhon asentaa?

Purkkipataljoona

Ja hieman lisää. Pöydällä odottavat myös vielä asentamattomat peili ja lamppu peilin ylle.

Tajusin juuri, että onnistuin jostain syystä missaamaan täysin makuuhuoneessa olevan toisen antiikkisen (ja suuremman) lipaston sekä vaatekaapin, vaikka luulisi niillä olevan tarpeeksi kokoa kuviin mahtuakseen. Ylempänä näkyvät korut ja lehdet tosin sijaitsevat sen lipaston päällä, mutta eipä siitä sen enempää sitten näykään. Noo, kuten marsutkin, tulevat lipasto ja vaatekaappikin aivan varmasti vielä vilahtamaan myöhemmissä postauksissa.

Nyt voisi kuitenkin olla aika alkaa hätyytellä tuota Robaa pois koneelta, jos se vaikka katsoisi kanssani Roomaa. Jäi niin jännään kohtaan se ensimmäisen tuotantokauden viimeinen jakso... Huomenna olisikin sitten tiedossa matka Berliiniin keikalle, me likes.

Oikein hauskaa viikonloppua myös teille!

Mitä pidätte asunnosta? Löytyykö jokin lempiyksityiskohta?

5 September 2011

Sadepäivä

...ja tietenkin juuri silloin, kun suunnittelin käyväni lenkillä ja samalla tutustua uuteen asuinkaupunkiini. No, onneksi aamun rankimmat sateet lakkasivat aika nopeasti, ja päätinkin lähteä pienelle kierrokselle. Lenkkipolut luonnollisesti olivat hieman hakusessa, mutta kävely ja hölkkä kuitenkin piristivät, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että muka nyhjöttäisin liikaa katto- ja seinäkerroksien suojissa. Paluuajoitus olikin täydellinen, sillä sade alkoi uudestaan juuri kun pääsin sisään kotiovestani, ja muutoin sadepäivän aktiviteetteihini onkin kuulunut pyykkien pesua, yleistä siivousta, kokkausta ja dataamista. Tiskivuori vielä odottaa pesijäänsä..

Roba lähti eilen tosiaan takaisin kotikonnuilleen, ja olen yhden yön täällä nyt yksin hengaillut. Tähän onkin nyt sitten hiukka totuttelemista, kun kotona olen tähän asti asunut. Asiaan toki vaikuttaa sekin, että koulu ei ole vielä alkanut, ja olen vailla järkevää tekemistä, rytmiä ja rutiineja, mikä pidemmän päälle alkaa käydä hermoille ja ahdistaa, koska olen ns. sluibaillut toukokuusta asti, ja aivoja raksuttava tekeminen alkaisi pikkuhiljaa olla erittäin tervetullutta. Huvittavaa on, että monille ajatus ikuisesta lomasta ja löhöilystä kuulostaa houkuttelevalta ja ihanalta, mutta itse kauhistun pelkästä kuvittelemisesta. Tuntuu muutenkin erittäin oudolta elellä tyytyväisenä ilman kalenteriin jatkuvaa tuijottamista, johon työ- ja kouluajoilta olen tottunut, mutta eiköhän senkin aika vielä koita, kunhan tästä kouluun pääsen.

Olen myös paatunut rutiinien puolestapuhuja. Omilleni muuttamisen jälkeen rutiinien määrä tietysti hieman kasvaa, lähinnä siivoamisen, ruuanlaiton, tiskaamisen yms. muodossa, hauskinta tässä onkin, että mielestäni se on jopa mukavaa. Mikä on ihanampaa normaalina arkena, kuin herätä ja mennä nukkumaan samaan aikaan, imuroida ja pyyhkiä pölyt joka toinen päivä, hoitaa ilta- ja aamupesut aina samassa järjestyksessä ja lukea iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa? Normaalina arkena tuohon tulisi lisänä tietysti koulu ja läksyt, jälkimmäisiä tosin jostain syystä en aina ihan liian järjestelmällisesti saa tehtyä. Koulukaan ei tietenkään ihan koko ajan maistuisi, mutta onpahan jotain järkevää tekemistä.

Spontaani osaan myös olla tarpeen vaatiessa, vaikka edellinen kappale aivan toista antaakin ymmärtää, mutta hommat vain sujuvat aivan yhtä hyvin (=paremmin) näinkin. Spontaaniuteen tarvitaan aikaa, jota minulla ei pitkään aikaan ollut, nyt tosin senkin edestä. Nykyään spontaanius esim. kavereita tavatessa ei tuppaa muutenkaan toimimaan, ja väkisinkin joutuu suunnittelemaan. Itse tykkään suunnitella asioita, ja kouluaikoina se oli pakollistakin, olihan minulla abivuotena yhtä aikaa täydet lukujärjestykset täynnä työläitä kertauskursseja, autokoulu ja työt, ja siinä jossain välissä olisi pitänyt olla vielä elämääkin. Jouduin etsimään kalenterista erikseen myös rentoutumis- ja läksyjentekopäivät, ja auta armias sitä spontaania pöhköä, joka yritti tuhota suunnitelmani! Jostain syystä teen tuota vielä edelleenkin, vaikka tällä hetkellä en olekaan pusertumassa kiireen alle. Minä vain tykkään suunnitella, ja jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti, on tuli irti. Ja olen hyvin tietoinen siitä, ettei se ole aina kovin asioita edistävä suhtautuminen... Saapa nähdä, mitä tapahtuu jälleen koulun alkaessa.

Jotta tämä postaus ei olisi aivan pelkkää raskasta luettavaa, laitan tähän loppuun teille hyvän biisin. Alunperin tarkoitus oli ottaa kuva hienosta tiskivuorestani, mutta keittiössä taitaa olla aika vähän valoa tähän aikaan vuorokaudesta.



Mischosen - Set Afloat

Löytyykö täältä spontaaneja vai kaavoihin kangistuneita lukijoita?