5 September 2011

Sadepäivä

...ja tietenkin juuri silloin, kun suunnittelin käyväni lenkillä ja samalla tutustua uuteen asuinkaupunkiini. No, onneksi aamun rankimmat sateet lakkasivat aika nopeasti, ja päätinkin lähteä pienelle kierrokselle. Lenkkipolut luonnollisesti olivat hieman hakusessa, mutta kävely ja hölkkä kuitenkin piristivät, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että muka nyhjöttäisin liikaa katto- ja seinäkerroksien suojissa. Paluuajoitus olikin täydellinen, sillä sade alkoi uudestaan juuri kun pääsin sisään kotiovestani, ja muutoin sadepäivän aktiviteetteihini onkin kuulunut pyykkien pesua, yleistä siivousta, kokkausta ja dataamista. Tiskivuori vielä odottaa pesijäänsä..

Roba lähti eilen tosiaan takaisin kotikonnuilleen, ja olen yhden yön täällä nyt yksin hengaillut. Tähän onkin nyt sitten hiukka totuttelemista, kun kotona olen tähän asti asunut. Asiaan toki vaikuttaa sekin, että koulu ei ole vielä alkanut, ja olen vailla järkevää tekemistä, rytmiä ja rutiineja, mikä pidemmän päälle alkaa käydä hermoille ja ahdistaa, koska olen ns. sluibaillut toukokuusta asti, ja aivoja raksuttava tekeminen alkaisi pikkuhiljaa olla erittäin tervetullutta. Huvittavaa on, että monille ajatus ikuisesta lomasta ja löhöilystä kuulostaa houkuttelevalta ja ihanalta, mutta itse kauhistun pelkästä kuvittelemisesta. Tuntuu muutenkin erittäin oudolta elellä tyytyväisenä ilman kalenteriin jatkuvaa tuijottamista, johon työ- ja kouluajoilta olen tottunut, mutta eiköhän senkin aika vielä koita, kunhan tästä kouluun pääsen.

Olen myös paatunut rutiinien puolestapuhuja. Omilleni muuttamisen jälkeen rutiinien määrä tietysti hieman kasvaa, lähinnä siivoamisen, ruuanlaiton, tiskaamisen yms. muodossa, hauskinta tässä onkin, että mielestäni se on jopa mukavaa. Mikä on ihanampaa normaalina arkena, kuin herätä ja mennä nukkumaan samaan aikaan, imuroida ja pyyhkiä pölyt joka toinen päivä, hoitaa ilta- ja aamupesut aina samassa järjestyksessä ja lukea iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa? Normaalina arkena tuohon tulisi lisänä tietysti koulu ja läksyt, jälkimmäisiä tosin jostain syystä en aina ihan liian järjestelmällisesti saa tehtyä. Koulukaan ei tietenkään ihan koko ajan maistuisi, mutta onpahan jotain järkevää tekemistä.

Spontaani osaan myös olla tarpeen vaatiessa, vaikka edellinen kappale aivan toista antaakin ymmärtää, mutta hommat vain sujuvat aivan yhtä hyvin (=paremmin) näinkin. Spontaaniuteen tarvitaan aikaa, jota minulla ei pitkään aikaan ollut, nyt tosin senkin edestä. Nykyään spontaanius esim. kavereita tavatessa ei tuppaa muutenkaan toimimaan, ja väkisinkin joutuu suunnittelemaan. Itse tykkään suunnitella asioita, ja kouluaikoina se oli pakollistakin, olihan minulla abivuotena yhtä aikaa täydet lukujärjestykset täynnä työläitä kertauskursseja, autokoulu ja työt, ja siinä jossain välissä olisi pitänyt olla vielä elämääkin. Jouduin etsimään kalenterista erikseen myös rentoutumis- ja läksyjentekopäivät, ja auta armias sitä spontaania pöhköä, joka yritti tuhota suunnitelmani! Jostain syystä teen tuota vielä edelleenkin, vaikka tällä hetkellä en olekaan pusertumassa kiireen alle. Minä vain tykkään suunnitella, ja jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti, on tuli irti. Ja olen hyvin tietoinen siitä, ettei se ole aina kovin asioita edistävä suhtautuminen... Saapa nähdä, mitä tapahtuu jälleen koulun alkaessa.

Jotta tämä postaus ei olisi aivan pelkkää raskasta luettavaa, laitan tähän loppuun teille hyvän biisin. Alunperin tarkoitus oli ottaa kuva hienosta tiskivuorestani, mutta keittiössä taitaa olla aika vähän valoa tähän aikaan vuorokaudesta.



Mischosen - Set Afloat

Löytyykö täältä spontaaneja vai kaavoihin kangistuneita lukijoita?

No comments:

Post a Comment