26 October 2011

Kerrostaloasuminen: [ ] hot, [!!!!!!] not

Siis voi nyt perkeleen helvetti!

Pyydän anteeksi primitiivisiä sanavalintojani, mutta kun millään muulla tavalla en yksinkertaisesti pysty itseäni nyt ilmaisemaan! Olotilaani kuvaa tällä hetkellä tämä monille hyvin tuttu kuva.


Tänään minulla on ollut vapaapäivä, mikä itsessään on ihan mukavaa, mutta sitä edeltävät tuntemukset ja tapahtumat eivät sitten tippaakaan. Ensiksikin, olen taas kipeänä. Juurihan minulla oli syyskuussa jotain kuumeentapaista... Toiseksi, mikä on siis vieläkin pahempaa, en saanut nukuttua viime yönä laisinkaan, ja syynä tähän on alakerrassa asusteleva mummeli, joka huudatti sitä saatanan toosaansa AAMUKUUTEEN asti! Aivan, siis mitä helvataa, kysyn minäkin! Eikä mikään koputtelu tai paukuttelu lattiaan auttanut, aina vaan jatkui. Kaikista viikon öistä piti valita sitten juuri se yö, kun kerrankin saisin nukkua univelkojani pois ja rentoua seuraavana päivänä vaan ei - jonkun saamarin tampion on sekin pieni ilo mentävä pilaamaan. Kivahan se hänelle on, ettei tarvitse töissä tai koulussa käydä ja herätä joka aamu kuudelta, mutta minunpa pitää...! Teki varmasti todella hyvää tälle flunssalle, kun en saanut levättyä juuri ollenkaan. Saisi tommoset löllöpersusmummelit keksiä vähän parempia harrastuksia kuin yöllinen televisiontuijoittelu, ja jos se ei onnistu, niin vanhainkotiin tai johonki tuommoiset. Säättänä. Taas yksi syy, miksi se kerrostaloasuminen olikaan niin perseestä...

Olen puhunut. Viikonlopun aikana saatte varmaan jotain positiivisempaakin materiaalia. :)

16 October 2011

Materiaalisia ja kulturellisia iloja

Eilen aamupäivällä posteljooni yllätti minut iloisesti tuomalla paketin, ja vieläpä juuri sen paketin, missä oli syyskuun alussa tilaamani punainen samettiliivi. ♥

Vähän tumma kuva, mutta siinä se on! Samalla tämmöinen päivän asu-posetus, vaikka en mitään muotiblogia pidäkään. Ei onnistuisi minulta, kun olen yksin täällä hengaillessani suurimman osan ajasta lähinnä kotispurgun näköinen.

Syy hitaaseen toimitukseen oli todennäköisesti se, että tilaushetkellä liiviä oli vielä varastossa, ja sainkin lähetettyä tilaukseni. Minulla ei kuitenkaan ollut tilaushetkellä juurikaan rahaa (hups), että olisin voinut saman tien maksaa, vain tein sen viikkoa myöhemmin - ja eiköhän liivi ollut silloin taas loppunut... Vaikuttaa siltä, että en ole ainoa, joka tästä tykkää, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja liivi on turvallisesti kotiutunut.

Kuten lupailin, esittelisin myös liivin kanssa tilaamani toisen jutun, ja tässäpä tuota olisi.


Juomasarviteline! Itse sarvi ei ole kooltaan aivan yksi yhteen tuon telineen kanssa, mutta hyvin se siinä pysyy kaikesta huolimatta. Sain sen lahjaksi Robalta joku vuosi sitten, ja nyt se pääsee viimein kunnolla oikeuksiinsa.

Toissapäivänä oli vihdoin myös viimeinen eläinlääkärikäynti marsuherrojeni kanssa. Toisella niistä on tässä jo hyvän tovin lähtenyt karvaa päälaelta, mikä sitten diagnosoitiin punkeiksi. Pikku raukka onkin joutunut kolmen viikon välein käymään piikitettävänä, ja senkin onneksi se rumba on nyt viimein ohi. Eilen löytyi myös jonkinmoista sientä korvan päältä, joten lisälääkepurnukoidenhan kanssa sieltä piti sitten lähteä. Tämä tuli nyt vain siksi mieleen, kun olen ajatellut tehdä jonkinlaista postausta näistä pikku karvapalloista, mutta ne suunnitelmat nyt valitettavasti siirtyvät, kun tämä korvavaivainen ajeltiin päälaelta kaljuksi lääkitsemistä varten, eikä ole varsinaisesti edustavimmillaan.

Päätin olla eilen myös hieman ex tempore ja lähteä Roban äidin kanssa elokuviin. Hänen ehdotuksestaan ja Roban veljen suosituksesta pätkäksi valikoitui kolmen muskettisoturin tarinan uusin filmatisointi.


Elokuva olikin ihan viihdyttävä ja perusmättöä Hollywoodilaisittain, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Olen niin epäsivistynyt ja paha ihminen, että minun on myönnettävä, etten tunne kolmen muskettisoturin kertomusta ennestään, sekin tuli nyt siis minulle uutena, mutta Roban äiti osasi kertoa, ettei elokuva aivan täysin myötäile kirjaa ja oli joiltakin muiltakin osapuoliltaan hieman epärealistinen. Jos ei teatterissa mitään muutakaan innostavaa pyöri niin kyllä tämä mielestäni lunasti odotuksensa historiallisena toiminta- ja erikoisefektipläjäyksenä lauantai-illan ratoksi. Mainitsemisen arvoista on tietenkin myös se, että elokuva on kuvattu kokonaan tai lähes kokonaan Saksassa, ja osa vieläpä Roban asuinkaupungissa Bambergissa samoilla kaduilla, joilla mekin olemme tepastelleet. ;) Googlatkaa huviksenne Altes Rathaus, Bamberg, kyseinen rakennus vilahtaa useampaankin otteeseen elokuvan aikana.

Mutta ne dubbaukset, saa nähdä totunko niihin ikinä... Täällä niiden laatu ei sentään ole aivan ala-arvoinen, mutta miksi, oi miksi? Pelkkä ajatuskin jostain saksaa puhuvasta Orlando Bloomista on erittäin häiritsevä, joten miksi sellainen pitää vielä toteuttaa?? Mielestäni ne tappavat vain tehokkaasti elokuvan tunnelmaa, ja minulle alkuperäiskieli on olennainen osa elokuvan kokonaisuutta. Toisekseen en ole vielä aivan niin kielikonkari, että olisin jokaisen sanan ymmärtänyt, mikä taas osaltaan häiritsee katsomista. Ei sillä, että ymmärtäisin aina kaiken englanniksikaan, silloinkin katson elokuvat usein englanninkielisten tekstitysten tukemana, kuullunymmärtäminen kun on aina ollut minulle se heikoin lenkki kieltenopiskelussa. Että saapa nähdä, kuinka usein eksyn saksalaiseen leffateatteriin. :D

Huomenna alkaa sitten myös koulukin ihan oikeasti, eli se olisi hyvästi yödatailuille. Kuten sanottu, odotan kuitenkin innolla, koulun penkille istahdin viimeksi toukokuussa, joten eiköhän tässä olekin jo hengailtu ihan tarpeeksi.

Onko jollakulla muullakin suunnitelmissa mennä katsomaan kyseinen elokuva?

Rauhallista sunnuntaita (täällä se on edelleen pyhäpäivä) ja mukavaa alkavaa viikkoa!

14 October 2011

Toiminnan viikko

Päivitysväli on jälleen kerran päässyt paisumaan, ja olisi taas hirveästi höpöttämistä, koitan edetä kuitenkin maltillisesti ja järkevästi. Muutamasta ikävämmästä jutusta huolimatta minulla on ollut aivan loistava viikko, koska...

a) ...läpäisin koulun valmistelukurssin karsintatestin, eli olen nyt virallisesti TU Dresdenin opiskelija! Voi sitä helpotuksen määrää, kun näin kokelasnumeroni siinä hyväksyttyjen listassa, muutaman kerran se piti läpi tarkistaa, etten vain varmasti nähnyt väärin. Phuuuh. Ensi viikolla alkaakin itse puurtaminen, jota kyllä toisaalta odotan jo innolla.

b) ...ystäväni Meri oli viikon luonani kestittävänä, mikä oli ihana piristys pitkälle lagaamisjatkumolleni. Oli muutenkin mukavaa nähdä pitkän ajan jälkeen ja turista sitä sun tätä. Viikkoon mahtui mm. saksalaista solariumia (ei minulle kylläkään siis), kahviloissa käymistä, shoppailua, nähtävyyksien katsomista, klubbailua, saksalaisen oluen maistelua ja raskaiden kauppakassien kotiin kantamista SATEELLA (huomioon on siis otettava, ettei kauppa ole aivan nurkan takana). Kokonaisuudessaan siis oikein mukava viikko, ja toivon ja luulen, että Merilläkin oli ihan mukavaa. :)

Kuvathan kertovat tunnetusti sanoja paremmin joten vuorossa pienimuotoinen kuvareportaasi. Kyseiset otokset ovat Merin kamerasta eli osa kuvista on myös hänen kuvaamiaan.

Vähän Freitalia










Me likes epäselvät klubin vessakuvat. Nämä siis Downtownista



Ilmasia suolatikkuja ja huveja!



Weißeritz-joki, joka virtaa ihan tuossa taloni läheisyydessä.

Burgkin linna





Omnomnomlatteajaomenastruudeliaomnomnom













Pakollinen Starbucks-heru (miettikää, tuo kakkupalakin maksoi vain vähän päälle 2€?!)



Hyvin päällekäyviä tipusia.







Turistikuva!

Tuulen riepottelema tukka ja ateria, joka juomineen kustansi huimat 5,50€





Eli kiitos vain hyvästä seurasta! ♥

Tänään sain muuten postissa myös tällaisen kapistuksen pöytääni täyttämään.


Omat tulostimenkäyttöni tyssähtivät siihen kun Vistanretale ei suostunut vastaanottamaan vanhan tulostimemme asennusta, joten tulostin kaiken tarvittavan siskoni silloisen tappavan hitaan tietokoneen kautta. Siinä touhussa oikeasti välillä meinasi pelihousut revetä ja pahasti, mutta tämä uutukainen on kaikeksi onneksi sulavaliikkeinen ja nopea laser. Koulu kun alkaa niin kaikkea joutuu tulostelemaankin.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia tältä päivältä on kauppareissu, jolloin tuli hieman hymyiltyä ääneen kun bongasin tämän ilmestyksen sulatejuustohyllyssä, enkä voinut sitä sinne jättää.


Tiedän, että siellä ruudun takana hihittelevät nyt ainakin perheenjäseneni, nimittäin Saudi-Arabiassa asuessamme tämä "lehmäjuusto", kuten sitä kutsuimme, teki hyvin kauppansa ja sitä oli lähes aina jääkaapissa. Suomeen palatessamme harmittelimme, ettei sitä täältä enää saakaan (ainoastaan jostain Stockmannilta kai?), ja nyt täällä asuessani siinä se olla tökötti vakkarikauppani hyllyllä. :)

Ettei tämä postaus pääsisi tursuamaan aivan korkeimpiin sfääreihin, ja että itse ehtisin syödä, kirjoittaa työhakemusta ja siivota marsuhäkin vielä tämän vuorokauden sisällä, taidan jättää tällä kertaa tähän ja jatkan muista aiheista myöhemmin.

Syksyistä viikonloppua kaikille! Tännekin kyseinen vuodenaika alkanut vihdoin ja viimein rantautua.

5 October 2011

Elämän hyvät ja ikävät puolet

Pyydän anteeksi pienimuotoista blogihiljaisuutta, viime päivät ovat muuten vain hurahtaneet tai olleet toiminnantäyteisiä. Viime viikonloppuna sain vieraita Suomesta, nimittäin äitini, miesystävänsä Ilen, siskoni sekä mummoni. Yksi ainoa viikonloppu ei tosin valitettavasti ole kovinkaan pitkä aika, joten se menikin suhteellisen nopeasti. Oli kuitenkin mukava nähdä taas perhettä pitkän ajan jälkeen, ja vietimme viikonlopun hyviä ruokia maistellen, kaupungissa kierrellen ja muuten vain hengaillen ja jutellen. Lisäksi minua lahjottiin monenmoisilla suomalaisilla jutuilla, ja pöytä näyttikin siltä, kuin joulun tai syntymäpäivän jälkeen konsanaan. Kuvia minulla ei valitettavasti ole, jostain syystä se kamera jäi laukkuunsa tällä kertaa... Vieraat sen sijaan räpsivät kuvia senkin edestä, ensimmäistä kertaa kun olivat täällä.
Joulukuussa onkin sitten minun vuoroni lentää Suomeen, mitä odotankin jo suurella innolla. Suomalaista joulua kun ei voita mikään. :)

Aiheesta kolmanteen hyppien, tein viime viikolla myös pari aivan mahtavaa kosmetiikkalöytöä. Bongasin nämä itse asiassa Natalian kuuluisasta White Trash Disease-blogista, ja hän onnistuikin ylistämisellään vakuuttamaan myös minut kokeilemaan näitä ihanuuksia; terveiset vain sinne suunnille, että markkinointi tehosi!

Buffy Peeling, LUSH
Kyseessä on siis LUSHin kuorintaan tarkoitettu palanen, johon ihastuin täysin ensimmäisestä kokeilusta lähtien. Se sisältää myös kosteuttavia ainesosia, jotka jättävät ihon kosteutetuksi kuorinnan jälkeen eikä kosteusvoidetta tarvita. Jotkut ovat moittineet tuotteen tuoksua, ja se onkin hieman omaperäinen, mutta ei lainkaan niin kamala kuin jotkut väittävät!


Redken Nature's Rescue Detox shampoo ja hoitoaine, feelunique.com

Toinen tuote, jonka päätin korjata parempaan talteen, oli Redkenin syväpuhdistava shampoo hoitoaineen kera. Tämä syväpuhdistava oli vastaus ongelmiini, sillä jostain syystä mahdollisimman luonnonmukaisen shampoon löytäminen on aiheuttanut jonkin verran harmaita hiuksia. Shampoo ja hoitoaine ovat molemmat täysin silikonittomia ja parabeenittomia, mutta lopputulos on aivan ihastuttava - suorastaan narisevan puhtaat hiukset raikkaalla tuoksulla. Hoitoaineen koostumus on syötävän voidemainen, joka kirjaimellisesti hellii hiuksia.

Tänään on toisaalta ollut myös ikävien uutisten päivä. Facebookissa ollessani ajauduin erään tyypin profiilisivulle, joka oli täynnä surunvalitteluita. Sivusto kuului siis erään yhden miehen bändin jäsenelle, ja tämä samainen bändi on listoilla Roban levy-yhtiössä. Olimme Roban kanssa miettineet jo monta kuukautta, kuinka tästä hepusta ei ole kuulunut yhtään mitään, mutta hieman selatessani syy selvisi: Kyseinen tyyppi on tehnyt itsemurhan jo neljä kuukautta sitten. Todella harmi myös hänen lupaavan bändinsä kannalta, kun se ei ehtinytkään julkaista mitään, sekä tietenkin läheisten ja fanien takia, jotka menettivät tärkeän ihmisen ja lahjakkaan artistin. Voimia ja jaksamisia heille, myös Roballe, joka hieman järkyttyi uutisen kuullessaan. Tällaiset tapaukset pistävät vain joka ikinen kerta miettimään, voiko oikeasti mennä niin huonosti, että itsensä tappaminen ainoa vaihtoehto ongelmien ratkaisuksi...

Mutta ei nyt pidä masentua aivan kokonaan, sillä huomenna saan taas vieraita, tällä kertaa hyvän ystäväni Merin. Luvatuista sateista huolimatta tarkoitus olisi pitää hauska viikko, joka onkin Merin lomaviikko.

Rauhallista viikon jatkoa - ja muistakaa, pitäkää lippunne korkealla ja itsestänne ja toisistanne huolta. :)