23 January 2012

Eläviä kuvia ja kuulumisia

Voihan jumaliste sanon minä, näin viikonlopun tiskivuoren nitistämisen ja kämpän imuroimisen jälkeen. Miten kahdesta ihmisestä voikin syntyä kolmen päivän aikana noin paljon pölyä, irtohiuksia ja tiskiä... Juuri joku pari päivää ennen Roban käyntiähän siivosin täällä lattiasta kattoon.

Eipä täällä viikon aikana ole juuri kummempia tapahtunut, koulussa käyn ja ainakin tietääkseni edistyn ihan hyvin, lähestyvästä loppukokeesta en ole vielä kehittänyt mitään järkyttävää paisetta, mutta kyllä senkin aika vielä koittaa, heh. Onneksi meillä järjestetään ns. testikokeet (mikä tuohonkin olisi nyt oikea suomennos... saksaksi se on kuitenkin Probeprüfung), vähän niin kuin prelit lukiossa, niin saa vähän osviittaa siitä, miltä tuntuu tehdä niitä juttuja ajan kanssa ja muutenkin omaa tasoaan, kun ne arvioidaan kuin olisi oikea koe kyseessä. Fonetiikan kurssikin loppui tuossa viime torstaina, jee, ei tarvitse enää iltaisin raahautua koululle. Hyvin sinne jaksoin melkein joka kerta kuitenkin mennä, vain yhden kerran olin pois, kun kaikki veto oli yksinkertaisesti poissa. Muutoin olen sitten viikolla käynyt parit kerrat harrastuksissa, raahauduin pitkästä aikaa myös joogaan ja voi vinde että tekikin hyvää, loppurentoutumisen aikana kävin aivan varmasti jossain höyhensaarten rajamailla.

Tuosta fonetiikasta tulikin mieleeni, että tapahtuihan viime torstaina viimeisen kerran sinne mennessäni yksi erikoinen insidentti. Koulun vierestä kulkeva toinen vilkas katu oli suljettu yhteen suuntaan, ja siinä tienlaidassa seisoi aivan hervoton määrä paloautoja jonossa niin pitkälle kuin silmää riitti. Siinä sitten tunnin alussa tuli spekuloitua muiden kanssa, että mikähän on homman nimi, ja kun keneltäkään ei varmaa tietoa oikein saanut, piti kotiin päästessä juosta ensimmäiseksi koneelle lukemaan uutiset. Ja kappas kummaa, kemian laitoksella oli tapahtunut koetta tehdessä onnettomuus, jossa siis koe meni hieman pieleen ja siitä syntyi hengitysteille vaarallista kaasua. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat pistäneet vähän tuulemaan. Ilmeisesti siinä ei kuitenkaan käynyt kenellekään sen pahemmin.

Suomessa vielä ollessani kävin muuten äitini ja siskoni kanssa katsomassa Sherlock Holmesin jatko-osan A Game of Shadows.

Kuva

Jatko-osastakaan ei puuttunut jännittäviä tilanteita ja huumoria. Hauskaa oli myös välillä kuulla puhuttavan saksaa, kun Holmes ja Watson joutuivat käynnille Keski-Eurooppaan. Tämä, kuten monet muutkin nokkelat elokuvat, vaativat ehdottomasti toisen katselukerran, jolloin monet pimentoon jääneet palaset loksahtavat paikalleen ja yksityiskohdat aukeavat.

Viikonlopuksi oli myös tiedossa elokuvan töllöttämistä Roban kanssa, ja tällä kertaa lovefilm.de postitti meille tällaista:

Kuva

Tämä tapaus (suom. Veren Vangit) oli ihan mielenkiintoinen ja yllätti positiivisesti etenkin erilaisuudellaan. Koko elokuva on nimensä mukaan oikeastaan vain haastattelu, missä vampyyri Louis (Brad Pitt) kertoo elämäntarinansa, kuinka hän muuttui vampyyriksi ja miten hän oppi käyttäytymään vampyyrin lailla. Monipuolisuudesta elokuva saa myös plussan, sillä siihen on sekoitettu mukavasti vähän mennyttä ja nykyaikaa, draamaa, kauhua ja vähän huvittaviakin tilanteita. Twilightiin kyllästyneille on siis tässä ainakin yksi vaihtoehto. :)

Nyt kuitenkin peti ja iltatoimet kutsuvat. Ja käykäähän äänestämässä presidenttiä toisella kierroksella! Itsekin pääsen näillä näkymin äänestelemään tuonne Berliiniin asti, jee.

15 January 2012

Pidennetty viikonloppu

Olen kyllä äärimmäisen iloinen, että lukujärjestyksemme muutettiin näin päin, että keskiviikko onkin koulupäivä, ja sen sijaan perjantain saimme vapaaksi. Eilisenä aamuna oli ihana herätä vasta puolen päivän aikoihin "jee nyt on vasta lauantai"-tuntemuksiin, vaikka meinasi olla jo vähän sunnuntaifiilikset. En ole erityisesti tehnyt mitään tai saanut jotain aikaiseksi, mutta ihanaa vaihteeksi näinkin.

Sattuipa toissapäivänä olemaan myös surullisen kuuluisa perjantai 13. päivä. En muista vuosien saatossa tuon päivämäärän juurikaan koskettaneen minua tai tuoneen erityisen pahaa onnea, mutta tänä vuonna kävi toisin, nimittäin pappani kuoli juuri samaisena päivänä, odotetusti kylläkin, mutta jotenkin ironista, että juuri tuona päivänä... Mutta kai se on kuitenkin parempi niinkin kuin kärsiä. :( Lepää rauhassa. ♥

Lyhyt on taival maallinen
Ei tuntea tarvitse pelkoa lain
Merten taa, loppuun aikojen
Kiirii laulu isien kaikuna ain
Laulu isien kaikuna ain

Moonsorrow - Kaiku

Myös ikävinä hetkinä pitää vain yrittää muistaa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, unohtamatta tietenkään omaa sulattelu- ja suruaikaa. Ainakin itselleni olisi kaikista hirveintä vain ryvettyä kotona ja olla ajattelematta mitään muuta, sillä omalla kohdallani juuri päinvastainen auttaa: muiden läheisten seura ja arkiset tai vähemmän arkiset tekemiset, jotka auttavat viemään ajatuksia muuallekin.

Sitten hieman iloisempiin aiheisiin, vaikkapa keikkailureissusta aloittaen. Molemmat bändit (Triptykon ja Moonsorrow) vetivät hienot ja mieleenpainuvat keikat, moshattua tuli pari iltaa putkeen, ja voitte vain arvata miltä tuntui niskassa viimeisenä aamuna. :) Ja perhanan kauan se olikin jumissa sen jälkeen... Moonsorrow'ta pääsimme töllistelemään eturiviin, missä saimmekin olla rauhassa koko keikan ajan ilman takaa eturiviin puskevia idiootteja. Monet biisit tuli laulettua mukana, viimeisin kokonaan alusta loppuun, ja varmaan juuri tästä syystä sain basisti-laulaja-Villeltä plektran suoraan käteen ilman heittokilpailuja. :D Näin, että hänkin huomasi, että osasin sanat virheettömästi, en vain sitten tiedä, luultiinko minua vain saksalaiseksi, joka oli päntännyt sanat hyvin. Kovin montaa tilaisuutta ei ollut huutaa jotain suomeksi edes eturivistä, kun ei tämä pikkuinen ääneni minnekään kanna vaikka miten huutaisi. Jo huhtikuun Ragnarök Festivaaleilla tulee kuitenkin toinen mahdollisuus.

Viime päivinä olen kokkaillut hyviä kasvisherkkuja. Kokeilin mm. joululahjaksi saamastani reseptikirjasta parsakaalipiirakan ohjetta.


Piirakka kaipasi jälkeen päin vain suolaa, mutta onnistui muuten erittäin hyvin.


Tyypillistä kotiruokaa, pinaattikeittoa. Sorry, kananmunat puuttuu tästä annoksesta. Tämä oli aivan älyttömän helppo tehdä, ja sopii täydellisesti laihakukkaroiselle.

Nyt on riennettävä kuitenkin uuden harrastuksen pariin, nimittäin tankotanssitunnille! Lihakset olivat aivan tiltissä ensimmäisen kerran jäljiltä, mutta jospa tällä kertaa rasitukseen olisi jo vähän enemmän tottunut. :)

Mukavaa sunnuntaipäivää!

12 January 2012

Tapahtumaoksennus

Aivan ensiksikin mahtavaa alkanutta vuotta 2012 kaikille! Kauankohan menee taas tottua kirjoittamaan tuo vuosi päiväyksiin... Muutenkin taas hieman epätodellinen tunne, että eri vuosi kyseessä, mutta toivottavasti myös hyvä vuosi!

Blogi on jäänyt viime aikoina valitettavan vähälle huomiolle, varsinkin lomalla ollessani, mitä pyydän kernaasti anteeksi. Sittemmin lomalta palatessani rakas Robani oli päivittänyt Windowsini, ja vasta nyt sain aikaiseksi etsiä koneelle jonkin Photoshopin tapaisen softan, tässä tapauksessa siis kokeiluversion, jotta kuvien muokkaus ja pienennys onnistuisi vähän kätevämmin kuin Paintilla. :)

Jossain merkinnässä jo varmaan mainitsinkin, että viimeiseit arkiviikot Saksassa olivat aikamoisen kiireen ja stressin täyttämiä, eivätkä lomaviikot Suomessa kiireen osalta juuri arkipäivistä poikenneet, pää kolmantena jalkana on pitänyt juosta siellä ja täällä ja tuolla. Minähän siis lensin 22.12. Suomeen ihmisten iloksi ja kiusaksi joulua ja uutta vuotta viettämään. Ensimmäinen meni ihan leppoisasti rentoutumisen, lahjonnan (Sain taas kyllä aivan ihmeellisen ison läjän lahjoja, vaikka minulla ei tainnut paria kolmea enempää toivetta edes olla. Kiitos vain kaikille!) ja lihomisen muodossa, jälkimmäinen Merin kanssa Helsingin Tivolissa vuotta juhlistaen. Kotiintulo ei mennyt aivan putkeen oikein millään osa-alueella, mutta perille selvittiin kommelluksista huolimatta. Nyttemmin olen jo takaisin uudessa kotimaassani ja virunut pitkittyneen nuhakuumeen kourissa tähän viikkoon asti, koulun menin siis hieman muita jäljessä. Motivaatiota oli erittäin vaikea löytää, mutta sekin alkaa pikku hiljaa jostain kaivautua, parempi olisikin kun diplomikoe lähestyy uhkaavasti...

Seuraavassa hieman kuvaspämmiä.

Osa joululahjasaaliista, jonka sain jopa ilman suurempia ongelmia kuljetettua toiseen maahan asti. Läjästä löytyy niin reissulaukku, toilettilaukku, suklaata, kirjanmerkki, yöpuku, patalappu, reseptikirja, Aino-astioita, kynttilöitä, viltti kuin rintsikatkin.

Isiltä sain tämmöisen kapistuksen plus sille laukun ja hiiren, tarpeeseen tulikin. Ei olisi silloin Suomessa ollessakaan muutoin mitään konetta ollut.
 
Kuva


Siskolta saatu toppi, josta en nyt omasta takaa saanut edustuskelpoista kuvaa. Ei sovi muuten unohtaa mainita myös Robalta lahjaksi saatua Tenhin uutta albumia ja teekannua, sekä Roban äidiltä saatua salilahjakorttia, vaikka kuvat puuttuvatkin.

Uutta vuotta Tivolissa


Tein myös muutaman mainitsemisen arvoisen hankinnan.

Paita / Morticia • Lumene-kosmetiikkaa (pakko-ostoksia, kun niitä ei täältä saa) ja kosteusvoide / Anttila

Aiemmin vielä Saksassa ollessani päätin myös kulahtaneeseen hiusväriini kyllästyneenä laittaa itse toimeksi ja värjätä kuontaloni ensimmäistä kertaa kokonaan yksin. Tuskailen samojen ongelmien parissa kuin muutkin punapäät eli miten saada väri pysymään mahdollisimman pitkään. Monia hiusfoorumeita ja -sivuja tutkittuani päädyin tilaamaan Ebaysta Goldwellin Elumen-sarjan punaisen ja lilan värin.


Tavoitteeni oli saada tummempi rubiininpunainen väri, ja olinkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Vähän kyllä kauhistutti värjätessä, kun hiusväri oli tummanlilaa ja vesi väriä pois pestäessä pinkkiä, mutta onneksi homma päättyi hyvin.


Kuten tuolla ylempänä totesin, olen sairastellut tähän päivään saakka eli yhteensä itse asiassa jo yli viikon. Tässä pienessä yhden naisen ja kahden marsun taloudessa en ole kuitenkaan ainoa pöpöpesäke, nimittäin toinen marsuherroistani on myös sairaana, ja sama tauti on kyseessä mikä viimeksikin eli punkit. Tällä kertaa ne ovat päässeet jo korviin asti ja toinen puoli naamasta jouduttiin ajamaan taas aivan kaljuksi. Se sai myös hieman rajumman lääkekuurin tällä kertaa ja jos tämä ei tepsi niin ei kuulema sitten enää mikään, vaan lopettaminen on ainoa vaihtoehto, jos punkit pääsevät vahingoittamaan aivoja. :( Nyt täytyy siis vain toivoa parasta, ainakaan tämä karvapallero ei ole tablettimuotoista lääkettä ihme kyllä yhtään vielä vierastanut vaan syönyt kurkun päälle murustetun lääkkeen hyvällä ruokahalulla. Toivossa siis eletään.

Nyt lähden tästä kuitenkin punkkaamaan, monia juttuja olisi vielä, mistä kirjoittaa, kuten vaikkapa keikkaviikonloppu jne mutta niistä lisää hieman myöhemmin, ettei pääse tämä merkintä paisuilemaan liikaa.

Tekivätkö lukijat uuden vuoden lupauksia? Onko flunssa ottanut jostain muustakin yliotteen?