23 January 2012

Eläviä kuvia ja kuulumisia

Voihan jumaliste sanon minä, näin viikonlopun tiskivuoren nitistämisen ja kämpän imuroimisen jälkeen. Miten kahdesta ihmisestä voikin syntyä kolmen päivän aikana noin paljon pölyä, irtohiuksia ja tiskiä... Juuri joku pari päivää ennen Roban käyntiähän siivosin täällä lattiasta kattoon.

Eipä täällä viikon aikana ole juuri kummempia tapahtunut, koulussa käyn ja ainakin tietääkseni edistyn ihan hyvin, lähestyvästä loppukokeesta en ole vielä kehittänyt mitään järkyttävää paisetta, mutta kyllä senkin aika vielä koittaa, heh. Onneksi meillä järjestetään ns. testikokeet (mikä tuohonkin olisi nyt oikea suomennos... saksaksi se on kuitenkin Probeprüfung), vähän niin kuin prelit lukiossa, niin saa vähän osviittaa siitä, miltä tuntuu tehdä niitä juttuja ajan kanssa ja muutenkin omaa tasoaan, kun ne arvioidaan kuin olisi oikea koe kyseessä. Fonetiikan kurssikin loppui tuossa viime torstaina, jee, ei tarvitse enää iltaisin raahautua koululle. Hyvin sinne jaksoin melkein joka kerta kuitenkin mennä, vain yhden kerran olin pois, kun kaikki veto oli yksinkertaisesti poissa. Muutoin olen sitten viikolla käynyt parit kerrat harrastuksissa, raahauduin pitkästä aikaa myös joogaan ja voi vinde että tekikin hyvää, loppurentoutumisen aikana kävin aivan varmasti jossain höyhensaarten rajamailla.

Tuosta fonetiikasta tulikin mieleeni, että tapahtuihan viime torstaina viimeisen kerran sinne mennessäni yksi erikoinen insidentti. Koulun vierestä kulkeva toinen vilkas katu oli suljettu yhteen suuntaan, ja siinä tienlaidassa seisoi aivan hervoton määrä paloautoja jonossa niin pitkälle kuin silmää riitti. Siinä sitten tunnin alussa tuli spekuloitua muiden kanssa, että mikähän on homman nimi, ja kun keneltäkään ei varmaa tietoa oikein saanut, piti kotiin päästessä juosta ensimmäiseksi koneelle lukemaan uutiset. Ja kappas kummaa, kemian laitoksella oli tapahtunut koetta tehdessä onnettomuus, jossa siis koe meni hieman pieleen ja siitä syntyi hengitysteille vaarallista kaasua. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat pistäneet vähän tuulemaan. Ilmeisesti siinä ei kuitenkaan käynyt kenellekään sen pahemmin.

Suomessa vielä ollessani kävin muuten äitini ja siskoni kanssa katsomassa Sherlock Holmesin jatko-osan A Game of Shadows.

Kuva

Jatko-osastakaan ei puuttunut jännittäviä tilanteita ja huumoria. Hauskaa oli myös välillä kuulla puhuttavan saksaa, kun Holmes ja Watson joutuivat käynnille Keski-Eurooppaan. Tämä, kuten monet muutkin nokkelat elokuvat, vaativat ehdottomasti toisen katselukerran, jolloin monet pimentoon jääneet palaset loksahtavat paikalleen ja yksityiskohdat aukeavat.

Viikonlopuksi oli myös tiedossa elokuvan töllöttämistä Roban kanssa, ja tällä kertaa lovefilm.de postitti meille tällaista:

Kuva

Tämä tapaus (suom. Veren Vangit) oli ihan mielenkiintoinen ja yllätti positiivisesti etenkin erilaisuudellaan. Koko elokuva on nimensä mukaan oikeastaan vain haastattelu, missä vampyyri Louis (Brad Pitt) kertoo elämäntarinansa, kuinka hän muuttui vampyyriksi ja miten hän oppi käyttäytymään vampyyrin lailla. Monipuolisuudesta elokuva saa myös plussan, sillä siihen on sekoitettu mukavasti vähän mennyttä ja nykyaikaa, draamaa, kauhua ja vähän huvittaviakin tilanteita. Twilightiin kyllästyneille on siis tässä ainakin yksi vaihtoehto. :)

Nyt kuitenkin peti ja iltatoimet kutsuvat. Ja käykäähän äänestämässä presidenttiä toisella kierroksella! Itsekin pääsen näillä näkymin äänestelemään tuonne Berliiniin asti, jee.

No comments:

Post a Comment