19 September 2012

Kuuntelussa

Tämä tekstinpätkä on lojunut niin kauan tuolla luonnoksissa, että päätin repästä ja julkaista tämän melkeinpä edellisen postauksen perään. Musiikkiaiheisia postauksia taisi joku mukava lukijakin toivoa joten täältä pesee. :)

Tässäpä siis kertomuksia viimeisimmistä luukutuksistani, olkaapa hyvät.

Verjnuarmu - Lohuton


Saattaa olla pitkiäkin aikoja, jolloin ei tule kuunneltua kyseistä bändiä, mutta aina se vain kolahtaa yhtä kovaa. Joskus kuuntelinkin tämän uusimman albumin, enkä jostain syystä syttynyt, nyt muutaman uudelleen kuuntelun jälkeen se on ehdottomasti yksi kuunnelluimmista albumeistani tällä hetkellä. Spotifyn kuukauden raja lähestyy uhkaavasti... Suomen reissulla olisikin tarkoitus käydä hakemassa samalla täytettä levyhyllyyn ja mm. tämä kiekko kokoelmaani. Ehdottomasti suomalaisen metallin kärkikastia mielestäni, harmi vain etteivät miekkoset kovin paljoa Savon ulkopuolella keikkaile saatika muualla päin maailmaa. :D Levyjäkin on aika niukasti Suomen ulkopuolella saatavilla, eli yksi hyvä syy taas lisää katsastaa levykauppojen tarjonta! Tyyli on hieman muuttunut edellisiin albumeihin nähden, puhtaita vokaaleja kuullaan huomattavasti enemmän, mikä ensin pisti vähän korvaan, nyttemmin olen tykästynyt niihin. Lisäksi soittotyylistä on tullut selvästi deathimpi ja folk-vaikutteita kuullaan satunnaisesti ja lähinnä lyriikoissa. Lempparibiiseiksi kohoavat Kuvajaenen, Luutarha, Sysisyvän ja Vetteinen. Viimeisin on aivan loistava päätöskappale, ja se kitarointi... Hrrr.


Linda Lampenius - Nordic Light



Olkoonkin Lindalla millainen Baywatch- ja Playboy-menneisyys tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että viulua hän veistelee todella taidokkaasti. Onhan se toki kyseenalaista, miksi ihmeessä klassisen musiikin ammattilaisen täytyy poseerata ilkosillaan noinkin "tasokkaassa" lehdessä, enkä sellaista itse arvosta, mutta ei taida olla mun asia muutenkaan. Musiikkiin jos palataan, ovat folk/kansanmusiikki ja klassinen lähellä sydäntäni, erityisesti pohjoismaalainen, joten tämähän sitten iski kovaa. Levyllä kuullaan siis suomalaisia ja ruotsalaisia kansansävelmiä viululla tulkittuina, ja ne ovat tietyllä tavalla ehkä lievittäneet vähän koti-ikävääkin. Monista kappaleista tulee mieleen elävästi jotku juhannuspippalot tai vastaavaa. Lemppareita ovat iki-ihana Myrskyluodon Maija ja Kristina från Duvemåla, jotka ovat varmaan teillekin tuttuja.


Moonsorrow - Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa



Nää tyypit nyt on vaan yksinkertaisesti neroja. Vai voiko jotenkin muuten bändiä kutsua, joka ei ole julkaissut uransa aikana ainuttakaan huonoa levyä? Asia, josta pidän aivan älyttömästi tässä bändissä, on se että musiikki on aivan omaa luokkaansa eivätkä he kuulosta keneltäkään muulta. Toki jonkinnäköisiä vivahteita esim. Bathoryn suuntaan saattaa kuulla siellä täällä, mutta muutoin on vaikea edes yrittää nimetä jotain yksittäistä genreä, johon Moonsorrow'n voisi luokitella. Uusin levy on edellisiin verrattuna hieman erilainen, sillä kappaleista koostuu yhtenäinen tarina, jossa myös levyn kansilehtinen on tärkeässä osassa. Näin ollen random-biisien kuuntelijat ja warettajat jäävät paljosta paitsi. Kertomuksen keskiössä on maailmanlopusta selvinnyt joukkio, joka elää toivossa löytää vielä jostain muualtakin elämää, toivon kuitenkin jatkuvasti hiipuessa. Sen verran voin lopusta paljastaa, että happy endiä ei tulla näkemään. Vaikka kappaleilla on pituutta, levy on niin intensiivinen, että sen kuuntelee hujauksessa alusta loppuun ja edelleen viimeisen biisin päätös nostaa tietyissä tilanteissa karvat pystyyn. Sanoma on kaiken lisäksi meille kaikille ajankohtainen, mutta kappaleet eivät siltikään ole mitään kliseisiä rallatuksia tyyliin "miksi ihmeessä ihmiset eivät tajua, että saastuttavat maapalloa aivan liikaa" ja se keskittyy ennemminkin seurauksiin. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi kuunnella tämä levy, voisi muuttua ääni kellossa, kun joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä se voi olla hän itse tai lapsensa, joka kokee saman kohtalon kuin tämä poppoo...


Korpiklaani - Manala



Mistäköhän tää nyt johtuu, että soittolistalla on pelkkää suomalaista tällä hetkellä... Ei ole mitekään tietoinen valinta kuitenkaan. Korpiklaani kuuluu poikkeuksetta ainakin maailmalla suomimetallin kärkinimiin ja on niittänyt suosiota humppaelementeillä maustetuilla folk-ralleillaan. Viimeisimmät albumit Tales along this Road-aikakauden jälkeen eivät ole juuri säväyttäneet allekirjoittanutta ja olenkin jättänyt kuuntelun suosiolla vähemmälle. Humppakaan ei iske enää niin kuin sillon 17-vuotiaana, vaan tällä albumillapa on jätetty humppailut sikseen ja kuullaan astetta rokimpaa Korpiklaania. Riffailut ovat Klaanin tapaan melko yksinkertaisia ja varsinkin tässä tapauksessa rullaavat höyryjunan tavoin määrätietoisesti eteenpäin, kuten vaikkapa sinkkukappale Rauta, Ruumiinmultaa ja Sumussa Hämärän Aamun. Kyseiset kappaleet ovat myös muodostuneet lemppareiksi tältä julkaisulta. Jo luultavasti moneenkin kertaan coveroitu ja kaikkien vihaama ja rakastama tai vähintäänkin tuntema kappale Ievan polkka toimii erinomaisesti Klaaninkin tulkitsemana, tuli ihan semmonen fiilis, et tämän mä haluan soittaa joskus jossain mun häissä tai vastaavassa tilaisuudessa. :D Mainittakoon vielä, että Roba inhoaa Korpiklaania yli kaiken - mutta ei tätä levyä. Anna sille siis mahdollisuus, vaikket Klaanista muutoin niin välittäisikään. ;)

Kouluunko?

Eli saksalainen arki jatkuu. Jännä juttu, miten sopeutuvainen olento ihminen onkaan, vaikkei Suomi-kaiho aivan täysin koskaan poistukaan. Täällä nököttäessä tuntuu taas siltä, kuin en missään muualla ois ollutkaan. Kyllähän täällä Saksassakin kaikesta huolimatta asuu, ja paljon hyviä puoliakin löytyy Suomeen verrattuna, mutta toisaalta taas hyvin paljon niitä juttuja, mitkä saa hiukset irtoilemaan... Voisin joskus tehdä ihan listapostauksen hyvistä ja huonoista puolista, semmosen perus ulkosuomalaispostauksen. :D


Koulun varsinainen alkukin lähestyy hämmentävän kovaa vauhtia, jostain syystä olen sen ajatuksen onnistunut pitämään täysin taka-alalla. Eilen kirjoittelin tervetulokirjeen mukana tulleita orientaatiopäivämääriä ylös ja tajusin että ei helevata, noihan on jo seuraavalla viikolla. :D Pieni jännärifiilis iski päälle, vaikka kouluinstituutti systeemeineen sinänsä onkin jo tuttu - onneksi - mutta just sen takia en usko, että alku olisi ihan hirveää jännärikakalla istumista. Huvittavaa ajatella, että niille tuleville saksalaisille fukseille tuo koulu on tuntemattomampi kuin mulle.

Lukkaria olen ahkerasti koittanut koota kokoon, mun koululla kun eivät ole ilmeisesti vielä keksineet kurssinvalintaportaalin kätevyyttä, vaan ensimmäisellä tunnilla kirjotetaan nimi listaan ja sillä hyvä. Lukujärjestys tehdään itse koneella tai käsin, miten kukin parhaakseen näkee. Harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet myös erittäin epäloogiset (teknillisen.... my ass) yliopiston nettisivut sekä epätoimivat linkit. Venäjän ainesivuilta en saanut ensiksi Chromella ladattua koko saatanan tiedostoja, kokeilin sitten eri selaimella ja johan rupesi toimimaan. Joku Igor taas ollut toilailemassa eikä ajatellut, että uusien opiskelijoiden sekaan saattais eksyä joku nörtti Chrome-selaintensa kanssa... Taidehistorian sivustolla ei mennyt paljoa paremmin, olin juuri lisäämässä viimeiset kurssit ja yritin avata uutta sivustoa, niin koko paska oli yhtäkkiä salasanasuojattu? Tässä vaiheessa meinasi olla jo itkupotkuraivarit lähellä ja suuri huoli siitä, mitä koko opiskelusta tulee, kun organisointi on näin ala-arvoista... Mä niin suoritan maisterini Suomessa. ♥

"Appiukon" synttäripirskeetkin olivat tuossa viimeisimpänä viikonloppuna, joten sain kerrankin syyn tälläytyä taas muutaman päivän edestä.

Paita Queen of Darkness, second hand korsetti Odium Clothing
Hame Hell Bunny • Stay upit second hand
Kengät Iron Fist Sormus Bijou Brigitte 
Korvakorut Ragnarök-festareilta

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli näihin ihanaisiin, jotka huusin itselleni Ebayssa.

Adam & Evil, Iron Fist

Käytännöllisyydestähän nuo ovat kaukana, mutta kun oon niin lopen kyllästyny aina ostamaan tylsiä kenkiä... Päkiätyynytkin löytyy kaapista, vaan oon niin laiska käyttämään niitäkin. Ois vissii korkea aika opetella.


Kenkähyllyni lisäksi myös kämppä on kokenut hieman level uppia viime päivinä, kiitos kihlajaislahjarahojen. Lompakkoa tuli kevennettyä eilen parin muunkin ostoksen muodossa, mutta taidan kertoa ostoksista ja uusista hankinnoista lisää seuraavassa postauksessa. :) Suomestakin tarttui jotain mukaan, niin menee sekin kärpänen sitten samalla iskulla.

15 September 2012

Hengissä takaisin

Suomen reissu oli ja meni, liian nopeasti taas, tietenkin. Täällä kotosalla Saksassa on taas pitänyt yrittää tottua, et suomella ei enää pärjääkään ja muutenkin taas "kotiutua" uusiksi. Ekat kaks päivää meni aika lailla maata viistäen, mutta elämä voitti kuitenkin loppujen lopuksi, kunhan taas tottui tähän meininkiin täällä.

Olen myös positiivisesti yllättynyt, että uusia lukijoitakin on ilmaantunut haudanhiljaisuuteni aikana. Suuret kiitokset siitä teille, toivottavasti viihdytte täällä höpötysteni parissa. :) Koitan nyt arjen alkaessa oikeesti petrata tämän päivitystahdin kanssa...

Kerron seuraavaksi hieman kuvien kera, mitä kaikkea tuli tehtyä reissulla. Sitä kaksi ja puoliviikkoista ei voi nimittäin kovin lomaksikaan kutsua. :D



Kävin mökkeilemässä. Saksassa olleiden superhelteiden sijaan tuntui tämä parikymmentäasteinen mukava sää aivan ihanalta. Suomessa ilmakin on jotenkin aivan erilaista, ei niin kosteaa ja nuhjuista. Ehtassa suomisaunassakin piti tietenkin käydä, järvipulahduksia unohtamatta. Sukulaisia käytiin myös moikkaamassa, kaikkia ei toki ehtinyt nähdä, vaikka kuinka olisi halunnut, mut kiireellä paikasta toiseen pinkomisestakaan ei loppusissaan saa kovinkaan paljoa irti.


Ulkosalla kuvasin parit kuvat serkun kanssa, hyvin näyttää hältä tuo nätti poseeraaminen luonnistuvan. :) Lotta kirjoittelee itsekin blogia, täällä saa käydä kurkkimassa.

Neuletakki Gina Tricot • Toppi Alchemy Gothic • Farkut Diesel • Kaulakoru tuliainen Tanskasta
Lätkästään nyt tämä omakin pärstä tähän, kun en turhan usein näitä päivän asu-juttuja postaile. :D

Kuva
Kävin nykytanssiesityksessä. Visiitilleni sattuivat juuri sopivasti Helsingin jokavuotiset juhlaviikot, jotka tarjosivat monenlaista ohjelmaa kulttuurinnälkäisille. Taiteiden yö olisi myös kiinnostanut, vaan aikataulu oli sen verran tiukka, että oli pakko ottaa se ilta rauhallisemmin, vaikka sielläkin oli monenmoista ohjelmaa, joihin olisin kovin mieluusti osallistunut. Eipä ois aika varmaan riittänyt kaikkiin niihinkään ohjelmanumeroihin. :D Itse esitys oli mielestäni näyttävä ja taidokas, untuvikkona ja Danten tarinaa (josta esitys on saanut inspiraationsa) tuntematta on vaikea lähteä vertailemaan, miten hyvä tämä itse esityksenä on, mutta itse ainakin unohdin ajan täydellisesti ammattitanssia ja yllättäviä juonenkäänteitä seuraten. Dramatiikkaa ja huumoria ei jäänyt puuttumaan, ja jopa satelevia kultahippuja, taskulamppuja ja sähkökitaroita mahtui tähän palettiin mukaan. Viimeisessä tanssinumerossa soinut metallihtava biisi oli jännä lopetus, ja tottakai minun makuuni. ;)

Kuva
Kokeilin jotain muutakin kahvilaa kuin Robert's Coffeeta ja kumppaneita. Tuon esityksen jälkeen suuntasimme ystäväni Tanjan kanssa oopperatalon lähikuppilaan Café Tin Tin Tangoon, ja oli kyllä positiivinen yllättäjä! Kriteereinä oli tosiaan, että paikka löytyy mahdollisimman läheltä, ettei mene niihin siirtymisiin turhan paljon aikaa, joten Töölön kuppilat menivät sitten syyniin ja onneksi päädyimme tänne. Olohuonemainen retrotunnelma iski välittömästi ja tänne tullaan kyllä uudestaan kun kyetään. Plussaa myös paikan monipuolisuudesta, tänne voi nimittäin tulla aamupalalle, lounaalle, iltaisin parille, saunaan ja ilmeisesti jopa pesemään pyykkiänsä. :) Kahviloista mainittakoon vielä Forumin (helvetin kallis) hipstereiden ja bisnesmiesten ja -naisten suosiossa oleva Fazer Café ja Kahvila Lauri Lohjan keskustassa. Viimeisin on hinta-laatusuhteeltaan kyllä aivan loistava, kaunis klassinen kahvila, jonne kyllä kannattaa eksyä, jos Lohjalla pitää poiketa tai joku lukijoista siellä asuu. Se mustikkapiirakka.... ♥


Näin ystäviä, kavereita, tuttuja, lisää sukulaisia, tietenkin. Kävin lukioaikaisten kavereiden kanssa piknikillä Espalla, mahtava kuva eväistä riittäköön tällä kertaa, kun ihmiset eivät välttämättä arvostaisi blogijulkisuutta. Muiden kavereiden kanssa tuli myös shoppailtua, istuttua iltaa, käytyä ensimmäistä kertaa Helsingin oopperatalossa ja ennen kaikkea juteltua pitkästä aikaa. Sukulaisia taasen näin mun ja Roban kihlajaisjuhlissa (kiitokset perheelle järjestämisestä ja vaivannäöstä!), taas tuli törmättyä yhteen kulttuurieroon, sillä Saksassa ei juhlisteta kihlajaisia lainkaan, puhumattakaan siitä että jaeltaisiin lahjoja. :D Ei kyllä ilmeisesti Suomessakaan joka paikassa, ne on nää maalaiset sukujuuret, joille kaikki kissanristiäiset on yhtä kuin suuret bileet. Lahjojakin saatiin melkeinpä liian paljon, hieman sai pähkäillä, miten ihmeessä kaikki saadaan lennätettyä Saksaan, mutta menihän ne sitten kuitenkin painorajaa hipoen. Kiitos kaikille, ketkä olivat mukana ja muutoin onnittelivat. :) Muutenkin kiitos kaikille seuralaisille mahtavan, joskin liian lyhyen reissuni aikana. Oli aivan mahtavaa nähdä taas perhettä ja kavereita, jouluna uusiksi!

Ps. Irtisanouduin viimein mun paskatyöstä. ♥