19 September 2012

Kuuntelussa

Tämä tekstinpätkä on lojunut niin kauan tuolla luonnoksissa, että päätin repästä ja julkaista tämän melkeinpä edellisen postauksen perään. Musiikkiaiheisia postauksia taisi joku mukava lukijakin toivoa joten täältä pesee. :)

Tässäpä siis kertomuksia viimeisimmistä luukutuksistani, olkaapa hyvät.

Verjnuarmu - Lohuton


Saattaa olla pitkiäkin aikoja, jolloin ei tule kuunneltua kyseistä bändiä, mutta aina se vain kolahtaa yhtä kovaa. Joskus kuuntelinkin tämän uusimman albumin, enkä jostain syystä syttynyt, nyt muutaman uudelleen kuuntelun jälkeen se on ehdottomasti yksi kuunnelluimmista albumeistani tällä hetkellä. Spotifyn kuukauden raja lähestyy uhkaavasti... Suomen reissulla olisikin tarkoitus käydä hakemassa samalla täytettä levyhyllyyn ja mm. tämä kiekko kokoelmaani. Ehdottomasti suomalaisen metallin kärkikastia mielestäni, harmi vain etteivät miekkoset kovin paljoa Savon ulkopuolella keikkaile saatika muualla päin maailmaa. :D Levyjäkin on aika niukasti Suomen ulkopuolella saatavilla, eli yksi hyvä syy taas lisää katsastaa levykauppojen tarjonta! Tyyli on hieman muuttunut edellisiin albumeihin nähden, puhtaita vokaaleja kuullaan huomattavasti enemmän, mikä ensin pisti vähän korvaan, nyttemmin olen tykästynyt niihin. Lisäksi soittotyylistä on tullut selvästi deathimpi ja folk-vaikutteita kuullaan satunnaisesti ja lähinnä lyriikoissa. Lempparibiiseiksi kohoavat Kuvajaenen, Luutarha, Sysisyvän ja Vetteinen. Viimeisin on aivan loistava päätöskappale, ja se kitarointi... Hrrr.


Linda Lampenius - Nordic Light



Olkoonkin Lindalla millainen Baywatch- ja Playboy-menneisyys tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että viulua hän veistelee todella taidokkaasti. Onhan se toki kyseenalaista, miksi ihmeessä klassisen musiikin ammattilaisen täytyy poseerata ilkosillaan noinkin "tasokkaassa" lehdessä, enkä sellaista itse arvosta, mutta ei taida olla mun asia muutenkaan. Musiikkiin jos palataan, ovat folk/kansanmusiikki ja klassinen lähellä sydäntäni, erityisesti pohjoismaalainen, joten tämähän sitten iski kovaa. Levyllä kuullaan siis suomalaisia ja ruotsalaisia kansansävelmiä viululla tulkittuina, ja ne ovat tietyllä tavalla ehkä lievittäneet vähän koti-ikävääkin. Monista kappaleista tulee mieleen elävästi jotku juhannuspippalot tai vastaavaa. Lemppareita ovat iki-ihana Myrskyluodon Maija ja Kristina från Duvemåla, jotka ovat varmaan teillekin tuttuja.


Moonsorrow - Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa



Nää tyypit nyt on vaan yksinkertaisesti neroja. Vai voiko jotenkin muuten bändiä kutsua, joka ei ole julkaissut uransa aikana ainuttakaan huonoa levyä? Asia, josta pidän aivan älyttömästi tässä bändissä, on se että musiikki on aivan omaa luokkaansa eivätkä he kuulosta keneltäkään muulta. Toki jonkinnäköisiä vivahteita esim. Bathoryn suuntaan saattaa kuulla siellä täällä, mutta muutoin on vaikea edes yrittää nimetä jotain yksittäistä genreä, johon Moonsorrow'n voisi luokitella. Uusin levy on edellisiin verrattuna hieman erilainen, sillä kappaleista koostuu yhtenäinen tarina, jossa myös levyn kansilehtinen on tärkeässä osassa. Näin ollen random-biisien kuuntelijat ja warettajat jäävät paljosta paitsi. Kertomuksen keskiössä on maailmanlopusta selvinnyt joukkio, joka elää toivossa löytää vielä jostain muualtakin elämää, toivon kuitenkin jatkuvasti hiipuessa. Sen verran voin lopusta paljastaa, että happy endiä ei tulla näkemään. Vaikka kappaleilla on pituutta, levy on niin intensiivinen, että sen kuuntelee hujauksessa alusta loppuun ja edelleen viimeisen biisin päätös nostaa tietyissä tilanteissa karvat pystyyn. Sanoma on kaiken lisäksi meille kaikille ajankohtainen, mutta kappaleet eivät siltikään ole mitään kliseisiä rallatuksia tyyliin "miksi ihmeessä ihmiset eivät tajua, että saastuttavat maapalloa aivan liikaa" ja se keskittyy ennemminkin seurauksiin. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi kuunnella tämä levy, voisi muuttua ääni kellossa, kun joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä se voi olla hän itse tai lapsensa, joka kokee saman kohtalon kuin tämä poppoo...


Korpiklaani - Manala



Mistäköhän tää nyt johtuu, että soittolistalla on pelkkää suomalaista tällä hetkellä... Ei ole mitekään tietoinen valinta kuitenkaan. Korpiklaani kuuluu poikkeuksetta ainakin maailmalla suomimetallin kärkinimiin ja on niittänyt suosiota humppaelementeillä maustetuilla folk-ralleillaan. Viimeisimmät albumit Tales along this Road-aikakauden jälkeen eivät ole juuri säväyttäneet allekirjoittanutta ja olenkin jättänyt kuuntelun suosiolla vähemmälle. Humppakaan ei iske enää niin kuin sillon 17-vuotiaana, vaan tällä albumillapa on jätetty humppailut sikseen ja kuullaan astetta rokimpaa Korpiklaania. Riffailut ovat Klaanin tapaan melko yksinkertaisia ja varsinkin tässä tapauksessa rullaavat höyryjunan tavoin määrätietoisesti eteenpäin, kuten vaikkapa sinkkukappale Rauta, Ruumiinmultaa ja Sumussa Hämärän Aamun. Kyseiset kappaleet ovat myös muodostuneet lemppareiksi tältä julkaisulta. Jo luultavasti moneenkin kertaan coveroitu ja kaikkien vihaama ja rakastama tai vähintäänkin tuntema kappale Ievan polkka toimii erinomaisesti Klaaninkin tulkitsemana, tuli ihan semmonen fiilis, et tämän mä haluan soittaa joskus jossain mun häissä tai vastaavassa tilaisuudessa. :D Mainittakoon vielä, että Roba inhoaa Korpiklaania yli kaiken - mutta ei tätä levyä. Anna sille siis mahdollisuus, vaikket Klaanista muutoin niin välittäisikään. ;)

2 comments:

  1. Kiitos tästä! Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että enpä ollut koskaan kuullut Linda Lampeniuksen soittavan viulua, tutumpi hän on Seiskan kannesta... Mutta kyllä, hienosti hän soittaa. Aina oppii jotain uutta! Korpiklaanin uutta levyä en ole vieläkään kuunnellut, täytyy varmaan ottaa se käsittelyyn.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä mitään, eiköhän näitä tule vielä jatkossakin kun musanörtti olen itsekin. :) Keikkailukausikin alkaa pian...

      Haha, oppiahan ikä kaikki. Mulla meni tuo homma justiisa toisinpäin, kun meillä oli perheen levyhyllyssä jotain Lampeniuksen ensimmäisiä tuotoksia (jotka on muuten jäätävää paskaa) ja vasta jälkeenpäin kuulin näistä muista aktiviteeteista. Voi johtua siitäkin, että olin niihin aikoihin vielä aika nuori, etten moisiin juttuihin törmännyt. :D Mutta joo, artistina jees, yksityshenkilönä aasi, näitähän löytyy genrestä kuin genrestä.

      Delete