16 October 2014

Situation update

Machine Head - Halo

Heipä hei! Reissupostauksen jatko ja vähän muutakin odottelee parhaillaan luonnoksissa, mutta päivitän nyt hieman arkikuulumisia tähän väliin.

Syyskuu kerkesi vaihtua kaikessa tuoksinnassa lokakuuksi ja sekin on nyt jo puolessa välissä... Apua. Viimeinen lomaviikonloppu meni sitten sairastellessa, mutta elämä alkaa hiljalleen taas voittaa ja ei tarvitse enää nukkua istualtaan tyynytorni selän takana jotta sais henkeä. Koulukin alkoi viime maanantaina ja rytmiin tottumattomana tuntuu jo nyt, että oon aivan rikkipoikki. :D Seuraavat viikot tulevat siis näyttämään enemmän tai vähemmän tältä:


Huomatkaa mun uusi penaali ♥ Note my new pencil case!

Aineet ovat tähän mennessä olleet mielenkiintoisia ja nyt kun illat eivät kulu töissä niin voi ihan oikeasti laskeakin niitä tehtäviä kotona. Jos kolmena iltana pääsee kotosalle vasta yhdentoista aikaan niin kyllä se aika on valitettavasti suoraan pois kouluhommista. Toisaalta oisin mielelläni koulun oheilla töissä, mutta ainakin entisellä työpaikalla joutui aivan koko ajan olemaan tekemisissä ihmisten kanssa ja leikkiä sosiaalista, mikä kyllä kuluttikin henkisesti siihen pisteeseen, ettei töiden jälkeen oikein kyennytkään mihinkään järkevään toimintaan, kun vapaapäivät meni akkujen lataamiseen sosiaalisesta ylikuormittumisesta ja henkiseen valmistautumiseen seuraavaa työpäivää varten. Ei sillon tuu mistään mitään. Aika hieno homma ois, jos löytyis jotain opiskelijahommia meille "epäsosiaalisillekin". Oiskohan joku metrokuskin tms ura mulle aika passeli? :D
Epäsosiaalinenkin on toisaalta ehkä vähän väärä ilmaisu, koska kyllä mäkin tarvin ihmisten seuraa ja tykkäänkin siitä, tiettyyn pisteeseen asti. Oon ehkä vähän väliinputoaja siinäkin mielessä, että Suomessa tunnen välillä olevani aivan megasosiaalinen ja täällä ollessani taas vetäydyn enemmän omaan kuoreeni. Suomessa sosialisointi ei myöskään tunnu läheskään yhtä raskaalta kuin täällä, liekö syynä se, että saan puhua äidinkieltä tai joku tunne, että esim. hetken hiljaisuus tai yksin hengailu on Suomessa hyväksytympää kuin täällä, niin kuin se ehkä onkin. Ei aina jaksa olla viljelemässä rakkaita terveisiä (kuulostaa ihan älyttömän teennäiseltä, kun tuntemattomillekin kirjotetaan niin viestin loppuun, mut se on täällä vaan tapa, parempi kai vaan tottua :D ) tai jututtaa joka naapuria, joka tulee rappukäytävässä vastaan, vaikka se onkin _joskus_ kivaa. Tai sit en vaan pääse näiden ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle harvoja poikkeuksia lukuunottamatta....

Jopas meni taas aiheen vierestä. Eilen alkoi myös kauan odotettu nykytanssin jatkokurssi ja sain ekalta tunnilta kotiinviemisiksi elämäni ensimmäisen alaselkäjumin. Kivaa päästä takaisin treenamisen pariin, ens viikolla menen myös ohjatuille tankotunneille varmaan vuoden tauon jälkeen, ellei yksittäisiä käyntejä Suomessa lasketa. :) Postisetä on myös kantanut viime aikoina kivoja juttuja ovelle, mutta niistä lisää vähän myöhemmin, kunhan saan nakitettua Roban kuvaajan hommiin. :D Halloweenkin lähestyy, ja stressasin hieman pukupuolta, mutta sekin asia hoitui oikeastaan puolivahingossa, joten nyt voin keskittyä vain innolla odottamiseen!

Onko lukijoilla jo jotkin Halloween-kemut tiedossa? :)

2 comments:

  1. Pystyn niiiin hyvin samaistumaan tuohon "sosiaaliseen ylikuormittumiseen". Ehkä mullakin tän koko viikon kestänyt stressi johtuu nimenomaan tuosta, kun joka ilta on nyt ollut koulua ja sen päälle jopa kahden työpäivän tekeminen on tuntunut tosi raskaalta, vaikka eihän se oikeesti oo paljon mitään. Ei oo tosiaan hirveemmin ehtinyt palautua tollaisista vähänkään jännittävistä tilanteista, vaikka toisaalta tuntuu tyhmältä valittaa tämmöisestä kun varmasti monilla on arjessa oikeesti vielä hektisempää ja raskaampaa. Ajattele, jos olis vielä vaikka lapsia, joista huolehtia kaiken sen arjen keskellä, ei käy kyllä yhtään kateeks..

    Ois kyllä mahtavaa jos löytyis sellanen työpaikka, jossa ei tarvis esittää niin iloista ja vääntää väkisellä small talkia, sais vaan keskittyä rauhassa työhönsä. Siinä mielessä iltavuorot oli siivoojan työssä paljon mukavempia, kun siivoiltiin vaan tyhjiä toimistoja yms., mut enää ei taida niitäkään mun kohdalle osua.

    Oi, juhlistahan Halloweeniä siellä sitten munkin puolesta, sillä mulla ne taitaa taas jäädä välistä. Ehkä vaan pakko hyväksyä se tosiseikka, etten oo mikään juhlien järjestäjä kun taaskaan ei mitään siihen liittyvää oo saanut aikaiseksi :D Juhlistanen sitä sit varmaan ittekseni kuuntelemalla kaikkee hyvää ja maalaamalla corpse paintit naamaani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se voi hyvin olla, et sun stressi johtuu juurikin siitä. Itsekin poden aina huonoa omaatuntoa kun valitan aiheesta, koska todella, todella monilla on tosiaan paljon rankempaa eikä välttämättä edes kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä tai tuosta noin vain vaihtaa paikkaa tai alaa. Ja siihen tosiaan se perhe vielä päälle... Sitä voi vaan toivoa, ettei joudu itse siihen puristukseen ja stressin oravanpyörään. Mutta enpä minä itse itselleni tämmöstä ominaisuuttakaan valinnut. -_-

      Siivoojanakin saa varmaan työskennellä melko lailla itsekseen. :D Itse haaveilen jostain kotitoimistosta tai -ateljeesta, mutta saa nähdä toteutuuko tuommoinen koskaan.. Semmonenki työpaikka tuntus jo aivan lottovoitolta, jos sais viikossa tehä esim. pari etäpäivää. Tässä tulee mieleen myös eräs hauska sattumus tämänkesäisiltä festareilta, joissa en myöskään saa olla hetkeäkään rauhassa, vaikka olinkin aina yksin liikkeellä, kuten festareilla tai keikoilla usein olen, ellei mieheni tule mukaan. Monta kertaa multa kysyttiin, eikö ole tylsää tai ikävää olla yksin keikoilla, niin mä sitten vastasin, että ei tosiaan ole, koska olen töissä (kuvaamassa), rokki soi ja ihan taukoamatta on joku jututtamassa, pyytämässä tulta yms. :D

      Juhlitaan sunkin puolesta! :) Munkin mies ehkä meinasi maalata tänä vuonna corpsepaintit, kuten pari vuottakin sitten. Omaa pukua en vielä paljasta, sen näkee sitten juhlien jälkeisistä kuvista! ;)

      Delete